Halusiko korulehvähevonen lapsia?

Olen jäänyt koukkuun Avaran luonnon dokumenttisarjaan Sininen planeetta II (BBC). Katseluoikeudet Yle Areenassa ovat rajatut, ja tällä hetkellä nähtävissä on enää jaksot 3-6. Jaksot ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, eli vaikka ei olisi nähnyt ensimmäisiä jaksoja, kannattaa ehdottomasti katsoa vielä loput! Sininen planeetta II on kaunein, kiinnostavin ja hienoin koskaan näkemäni luontodokumentti.

Jos olisin fantasiahahmo, olisin merenneito. Merenalainen maailma on aina kiehtonut minua. Sininen planeetta II tarjoaa henkeäsalpaavan kauniita kuvia ja toinen toistaan ihmeellisempiä faktoja pinnan alta. Olen oppinut ihan hirveästi kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Näytin yhden jakson oppilaillekin. Puhuimme muun muassa eläinten inhimillistämisestä ja merenalaisen elämän tarinallistamisesta luontodokumentin kerronnan keinoina.

bingo.JPG

Tein oppilaille bingopelin luontodokumentin kerronnan keinoista.

Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta bloggaavan ihmisnaaraan mieleen tietysti jäävät erityisesti merenelävien lisääntymistä koskevat tarinat. Esimerkiksi vitosjaksossa kerrotaan seepia-apamasta. Naaras parittelee ensin isoimman ja värikkäimmän koiraan kanssa. Parittelun jälkeen naaraan kylkeen ilmestyy valkoinen raita. Sillä se ilmoittaa, ettei enää halua enempää. Iso koiras jää parittelun jälkeen kuitenkin vahtimaan naarasta. Lähistöllä omaa vuoroaan kärkkyvä pieni koiras pehmentää värejään ja supistaa lonkeronsa. Se tekee omaan kylkeensä myös valkoisen raidan. Valepukunsa ansiosta pieni seepia-apamakoiras pääsee uimaan naaraan luo ja parittelemaan sen kanssa. Seepianaaras haluaakin paritella monen koiraan kanssa varmistaakseen mahdollisimman hyvät geenit jälkikasvulleen.

Vitosjaksossa esiteltyjen sirkkaäyriäisten parisuhde saattaa olla elinikäinen, jopa parikymmentä vuotta kestävä. Työnjako on ihmisnäkökulmasta konservatiivinen: Naaraan tehtävä on tuottaa mätimunia ja koiraan tehtävä metsästää ravintoa. Joskus kuitenkin käy niin, että koiras vaihtaa kumppania. Se saattaa aistia leskeksi jääneen naaraan kutsun. Jos koiras löytää ilman kumppania jääneen naaraan, jolla on isompi kotiluola kuin sillä itsellään, se jättää vaimonsa. Suuremmassa luolassa näet asuu kookkaampi naaras, jonka kanssa on mahdollista saada enemmän jälkeläisiä. Varjopuolena on, että isompi kumppani vaatii enemmän ruokaa. Koiras joutuu siis tekemään entistä enemmän töitä pitääkseen uuden vaimon tyytyväisenä luolassa, jossa sen ainoa tehtävä on tuottaa mätimunia.

Weedy_Sea_Dragon.jpg

Korulehvähevosnaaras laskee mätimunat, mutta koiras hautoo ne.

Kuvat: MyFreeBingoCards ja Wikimedia Commons

Diginatiivien vanhemmat, olette so last season

Joulu–tammikuun Imagessa (12/2017) kysytään, onko mikään enempää ”last season” kuin käyttää ilmaisua ”so last season”. Ei varmaan ole. Ja ainoat, jotka sitä käyttävät, olemme me varhaiskeski-ikäiset ihmiset, jotka yritämme epätoivoisesti opettaa nykynuorisolle digi-, some- ja mediankäyttötaitoja.

Toinen ilmaus, jota ei pitäisi käyttää, on ”diginatiivi”. Diginatiiveja ei ole olemassakaan. Diginatiiveiksi kutsutaan 2010-luvun lapsia, jotka ovat syntyneet mobiililaite kädessä. Nimitys on harhaanjohtava, sillä kaikesta huolimatta ”diginatiivi” ei osaa oikeasti käyttää sitä kännykkää tai pädiä.

Lapsille pitää elämän varrella opettaa monenlaisia selviytymistaitoja, esim. kuinka pissataan pottaan, käytetään haarukkaa ja veistä, sidotaan kengännauhat, ylitetään autotie turvallisesti – ja kuinka käytetään digilaitteita ja mediaa oikein. Toistan vielä: kukaan ei ole diginatiivi syntyessään. Ongelma on siinä, että me viime vuosituhannella syntyneet emme itsekään välttämättä surfaile aallonharjalla omien digitaitojemme kanssa, ja medialukutaito on monelta aikuiseltakin hukassa. Opeta siinä sitten lapsille.

Yleisradio onneksi pelastaa meidät. Jos sinun mielestäsi on ok postata lapsesi kuvia someen, jos mielestäsi on hauskaa, kun nelivuotias osaa ladata appstoresta pelin kännykkääsi ennen kuin edes huomaatkaan tai jos olet muuten vain epävarma siitä, miten lasta ja nuorta pitäisi ohjata digitaalisuuden ristiaallokossa, lue lisätietoa täältäJos et jaksa lukea, voin tiivistää: Oleellisinta on, että kotona ollaan aidosti kiinnostuneita siitä, mitä lapsi tekee vapaa-ajallaan.

 näköradio.jpg

Suora lainaus yllä linkittämäni sivuston alalaidasta: ”Saateteksti on kirjoitettu yhdessä Mediakasvatuskeskus Metka ry:n kanssa. Se perustettiin 60 vuotta sitten vastaamaan yleiseen huoleen siitä mitä televisio tekee lapsille.” Niin muuttuu maailma, Eskoni.

Kuva: Pixabay