Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 10/13)

Kehityskeskustelun jälkeen prinsessa Merjasta tuntui, kuin hän leijailisi ulos esimiehensä toimistosta. Näin kevyeltä hänestä oli tuntunut viimeksi joskus silloin, kun hän vielä asui oikeassa kodissaan Pilvilinnassa. Merja oli kertonut rehellisesti, kuinka tylsänä hän työtehtäviään piti. Hän oli avoimesti puhunut harmaudesta, joka häntä ympäröi, ja tunnustanut harkinneensa työpaikan vaihdosta. Pomo oli kysynyt Merjalta, mikä häntä yleensä innosti ja inspiroi, ja hän oli kertonut kirjoittamisharrastuksestaan. Sitten oli tapahtunut jotain uskomatonta: esimies oli ehdottanut muutoksia Merjan työnkuvaan.

Johtoryhmässä oli kuulemma juuri pohdittu tapoja uudistaa yrityksen viestintästrategiaa. Kuultuaan nyt Merjan intohimosta kirjoittamiseen ja tyytymättömyydestä nykyistä työtä kohtaan pomo ehdotti, että hän alkaisi päivittää firman blogia. Hän saisi osallistua työajalla digitaalisen markkinoinnin, sisällöntuotannon ja verkkoviestinnän koulutuksiin, joissa oppisi tarvittavia uusia taitoja. Taakseen hän saisi tietysti esimiehen ja koko markkinointiosaston tuen. Kiinnostaisiko tällainen omien taitojen ja firman kehittäminen Merjaa? Hetken prinsessa kuvitteli nähneensä pomon paikalla kultasiipisen hyvän haltijan, niin ihanilta ajatukset kuulostivat.

Kotiin päin pyöräillessään Merja tunsi auringon lämmittävän selkää. Polkiessa tuli ihan hiki. Hän lampsi suoraan keittiöön, laski hanasta lasillisen kylmää vettä ja sammutti janonsa. Jostain kuului outoa pulputusta. Olikohan putkissa jotakin vikaa? Pitäisi muistaa tarkkailla tilannetta ja soittaa kiinteistöhuoltoon, jos omituinen ääni jatkuisi.

(jatkuu)

jatkis osa 10.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 6/13)

Prinsessa Merja avasi tietokoneen ja meni TE-toimiston sivuille. Tampereella avoimia työpaikkoja oli yhteensä 1613 kappaletta. Hän selaili nimikkeitä: Robotic Process Automation Specialist, tigrinjan kielen tulkki, ripsiteknikko, Embedded Systems Engineer… Miten paljon olikaan olemassa jännittäviä työmahdollisuuksia.

Merja päätti jättää alanvaihtosuunnitelmat toistaiseksi hautumaan ja luki listan seuraavat kohdat: maailmanympärimatka ja Finlandia-palkinto. Hänhän voisi kirjoittaa esikoisteoksensa reissun päällä!

Muutamaa tuntia myöhemmin Merja luovutti ja painoi läppärin kannen kiinni. Matkaa maailman ympäri ei ollutkaan niin helppo järjestää, kuin hän oli kuvitellut. Matkatoimiston sivuilla myytiin lentolippupaketteja parilla tuhannella eurolla, mikä kuulosti vielä ihan kohtuulliselta. Mutta lueskeltuaan lukuisia matkablogeja Merja tajusi, että lentoliput olivat yksi matkan pienimmistä kuluista. Useampi bloggari oli saanut matkaan kulumaan yli neljäkymmentätuhatta euroa, eli koko vuoden tienestit. Ei hänellä ollut sellaisia rahoja.

Merja kävi keittiössä juomassa lasillisen haaleaa hanavettä. Sammutettuaan janonsa hän huokaisi syvään. Hän oli jo niin väsynyt ruudun tuijottamiseen, että päätti jättää matkasuunnitelmat vielä auki, ainakin yön yli.

Maanantaiaamu näyttäytyi ankeaa ankeampana. Tummanharmaat pilvet notkuivat matalalla kerrostalojen kattojen yllä ja näytti siltä kuin keittiön ikkunassa olisi ollut savulasi. Kaurapuuroa suuhun lusikoidessaan ja synkkää maisemaa tuijottaessaan Merjasta alkoi tuntua ylivoimaisen alakuloiselta. Sitten kännykästä kuului kilahdus.

(jatkuu)

jatkis osa 6.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 5/13)

Pete otti juuri viimeistä huikkaa oluestaan, kun Merja saapui ravintolaan. He kättelivät ja tilasivat pitsat ja pullon punaviiniä. Keskustelu ei oikein edennyt, ja oli helpotus, kun ruuat saapuivat. Pete alkoi ahmia omaa pitsaansa. Merjan mielestä pitsa oli aika mautonta ja viini litkua. Kun viimeinen tilkka viinistä oli ryystetty lasista, Pete tilasi vielä yhden oluen. Naistenhuoneessa prinsessa Merja katsoi itseään peilistä ja huokaisi. Tukka oli lässähtänyt ja mustat silmänaluset hohtivat kuluneen meikkivoiteen alta. Hän maksoi laskun Peten kanssa puoliksi, vaikka Peten osuus oluineen olisi ollut enemmän, ei antanut puhelinnumeroaan Petelle, joka melkein kompastui pitserian kynnykseen, ja lähti kotiin.

Seuraavana päivänä taidemuseon portailla seisoskellessaan prinsessa Merja toivoi vain, ettei hänen treffikumppaninsa ilmestyisi paikalle humalassa. Hän alkoi tosin jo hieman huolestua, sillä Jukka oli jo kymmenen minuuttia sovitusta tapaamisesta myöhässä. Vihdoin museon kiviportaita nousi vaalea popliinitakkinen mies, joka esitteli itsensä Jukaksi ja vaikutti ihan selväjärkiseltä. He menivät sisään ja ostivat liput näyttelyyn.

Museon seinille oli ripustettu mustavalkoisia valokuvia. Jukka analysoi ääneen jokaisen taulun Merjan kuunnellessa ja kulkiessa hänen perässään. Heidän kierrettyään näyttelyn Jukka ehdotti istahtamista kahville. Koko sen ajan, kun he istuivat kahvilassa, Jukka puhui taukoamatta. Pari kertaa prinsessa Merja yritti saada sanottua jotain väliin, mutta laihoin tuloksin. Laihaa oli myös kupissa jäähtynyt kahvi. Koska Jukan jutut kuitenkin olivat järkevämpiä kuin eilen illalla humalassa sammaltaneen Peten, Merja antoi Jukalle puhelinnumeronsa. He sopivat tapaavansa uudestaan seuraavalla viikolla.

Sunnuntaibrunssilla Elmerin kanssa oli ihan hauskaa. Keskustelu eteni, ja molemmat osallistuivat siihen tasapuolisesti. Elmeri oli aika totinen mies, mutta yhden kuohuviinilasillisen jälkeen hän alkoi hymyilläkin hieman. Myös Merja huomasi pitkästä aikaa nauravansa aidosti. Onnistuneiden treffien jälkeen Merja antoi Elmerille puhelinnumeronsa ja pyysi tätä soittelemaan.

Brunssin jälkeen Merja tunsi olonsa pitkästä aikaa energiseksi. Kotiin päästyään hän katsoi muistilehtiöstä, mikä asia olisi seuraavana listalla kohti elämänmuutosta. Mielenkiintoisempi työ. ”Helppoa”, ajatteli Merja. Mikä tahansa työ olisi mielenkiintoisempi kuin hänen nykyinen pestinsä toimistohiirulaisena.

(jatkuu)

wine-622116_1920.jpg

Kuva: Pixabay

Mitä työhaastattelussa kysytään?

Vaikka aineenopettajien työtilanne on surkea, joskus voi käydä niin onnekkaasti, että saa kutsun työhaastatteluun. Minulle tapahtui näin. Aluksi tuntui vaikealta koota itsensä haastattelutilannetta varten. Juuri todettu työuupumus veti epävarmaksi. Kuinka voisin mennä pokkana selittämään, miten hyvä ja innokas opettaja olen?

Työpsykologi kannusti minua muistuttaen, että työpaikan vaihdos saattaisi hyvinkin olla ratkaiseva tekijä oloni parantumiseen. Niinpä yritin valmistautua haastatteluun hyvin ja lopulta menin sinne oikeasti intoa puhkuen. Kokosin tähän muutamia yleisiä työhaastattelussa vastaan tulevia kysymyksiä, joihin mietin etukäteen myös napakat vastaukset.

 

Kysymys: Kerro jotain itsestäsi.

Vastaus: Olen työstäni innostunut opettaja. Rakastan uuden oppimista itsekin, ja olen jatkuvasti kehittänyt itseäni ja työtäni yliopistosta valmistumisen jälkeenkin. Minulla on kokemusta lukiosta, yläkoulusta, moniammatillisesta yhteistyöstä, luokanvalvojan tehtävistä, oppilaskunnan ohjaamisesta, yhteistyöstä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa jne.

Kysymys: Minkälainen olet opettajana?

Vastaus: Luova, innostava ja kannustava. Käytän oppilaslähtöisiä menetelmiä ja olen helposti lähestyttävä. Oppitunneillani on hyvä työrauha.

Kysymys: Mikä ohjaa opetustasi?

Vastaus: Valtakunnallinen opetussuunnitelma.

Kysymys: Mikä on tärkeintä omassa oppiaineessasi?

Vastaus: (Jokin uudessa opsissa mainittu asia, esim. monilukutaito.)

Kysymys: Mitä pidät tärkeimpänä opettajan työssä?

Vastaus: Kasvattajan roolia. Nuorten kohtaaminen ja kuunteleminen sekä kasvun tukeminen on minulle tärkeintä.

Kysymys: Miten innostat murrosikäisiä poikia lukemaan?

Vastaus: Kannustaen, ei pakottaen. Etsimällä aiheiltaan sopivia kirjoja, opastamalla äänikirjojen ja sähköisten kirjojen pariin, antamalla luettavaksi selkokielistettyä kirjallisuutta.

Kysymys: Oletko ottanut digiloikan?

Vastaus: Käytän sujuvasti digilaitteita ja sähköisiä ympäristöjä. Pidän niitä hyvinä oppimisen apuvälineinä. Tieto- ja viestintäteknologian käytön on aina oltava pedagogisesti perusteltua. Pidän edelleen tärkeänä, että kaikki oppivat myös kirjoittamaan käsin, että koulussa luetaan muitakin kuin sähköisiä tekstejä ja että vuorovaikutusta harjoitellaan myös kasvokkain.

Kysymys: Onko sinulla kokemusta oppiainerajat ylittävästä yhteistyöstä?

Vastaus: Kyllä. Eri aineiden opettajien välinen yhteistyö ja ilmiöpohjainen opetus ovat rikkaus. (Kerro 1-2 esimerkkiä.)

Kysymys: Onko sinulla jotain kysyttävää?

Vastaus: On. (Mieti 1-2 kysymystä, jotka osoittavat pedagogisen pätevyytesi ja innostuneisuutesi työtä kohtaan. Esimerkiksi: Minkälainen työyhteisönne on? Onko opettajalla halutessaan mahdollisuus antaa tukiopetusta tai perustaa kerhoja? Minkälaiset erityisopetuksen resurssit teillä on?)

thought-2123970_1920.jpg

Mitä yleisiä haastattelukysymyksiä ei ole tähän postaukseen listattu? Kommentoi!

Kuva: Pixabay

 

 

 

Menisit ope töihin!

Minua usein neuvotaan hakemaan töitä jostain vähän lähempää, kun valitan pitkää työmatkaani. Minulta on myös kysytty, miksi en mene oman asuinalueeni kouluun töihin. Tai miksen muuta vakituisesti Espanjaan ja mene siellä olevaan suomalaiseen kouluun opettamaan, jos kerran Suomen talvi ahdistaa.

Hei, kiitos vinkeistä! Kunpa se olisikin niin helppoa. Viitisen vuotta sitten vietin yhden lukuvuoden työttömänä. Miksi en voinut vain mennä lähimpään kouluun opettamaan? No, varmaan siksi, että jokaisen aineen opettajaa tarvitaan joka koulussa yksi tai kaksi, ja on aika harvinaista, että viran saanut siitä luopuu ennen eläkkeelle jäämistään. Avoimia työpaikkoja ei vain ole.

Koko lukuvuoden ajan hain monesta eri kaupungista lyhyitäkin sijaisuuksia, mutta saldo jäi laihaksi: Syksyllä minua heti onnisti ja sain kahden viikon pätkän. Tammikuussa tein viikon ja maaliskuussa toisen viikon. Siinä ne. Loput viikot kyttäsin Mollia, lähettelin hakemuksia ristiin rastiin ja vajosin aina yhä syvemmälle masennuksen suohon hylkäyskirjeitä lukiessani. Muistan esimerkiksi, kuinka maaseudulla, tunnin ajomatkan päässä kaupungista, oli kahden viikon sijaisuus auki keskellä kevättä. Laitoin välittömästi hakemuksen rehtorille ja soitin vielä perään. Täytin jokaisen työpaikkailmoituksessa mainitun vaatimuksen ja olin motivoituneempi kuin koskaan. Mutta silloin minulla ei ollut kuin vasta viisi vuotta työkokemusta, ja varmasti joku kokeneempi ajoi ohitseni, sillä minua ei valittu tehtävään.

Nyt olen kartuttanut jo melkein kymmenen vuoden kokemuksen eri kouluasteilta. Olen kouluttautunut työn ohessa jatkuvasti ja hankkinut lisäpätevyyksiä. Minulla on hyvät suositukset; olen aina tehnyt työni kiitettävästi. Pari viikkoa sitten hain taas yhtä paikkaa. Tänään oli viimeinen päivä, jolloin haastattelukutsu olisi voinut tulla. Näköjään jäin ilman. Vaikka tiedän, kuinka toivoton työtilanne on, se silti kirpaisee.

Arno Kotro julkaisi Uudessa Suomessa viime viikolla masentavan mutta tilannetta totuuden mukaisesti kuvaavan kolumnin. Meitä huijattiin opiskeluaikana, kuten Kotro kirjoittaa. 2000-luvun alussa meille vakuutettiin, että suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle saamme valita työpaikkamme. Totuus on toinen. Suuret ikäluokat ovat jo jääneet eläkkeelle, mutta samaa tahtia syntyvyys on laskenut ja kouluja ja virkoja lakkautettu.

20180327_224936-e1522238844905.jpg

Koulu on opettajan työpaikka, mutta kaikille niitä hommia ei riitä. Ihmiset, jotka eivät halua tehdä lapsia, ovat syyllisiä opettajien huonoon työtilanteeseen.