Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 10/13)

Kehityskeskustelun jälkeen prinsessa Merjasta tuntui, kuin hän leijailisi ulos esimiehensä toimistosta. Näin kevyeltä hänestä oli tuntunut viimeksi joskus silloin, kun hän vielä asui oikeassa kodissaan Pilvilinnassa. Merja oli kertonut rehellisesti, kuinka tylsänä hän työtehtäviään piti. Hän oli avoimesti puhunut harmaudesta, joka häntä ympäröi, ja tunnustanut harkinneensa työpaikan vaihdosta. Pomo oli kysynyt Merjalta, mikä häntä yleensä innosti ja inspiroi, ja hän oli kertonut kirjoittamisharrastuksestaan. Sitten oli tapahtunut jotain uskomatonta: esimies oli ehdottanut muutoksia Merjan työnkuvaan.

Johtoryhmässä oli kuulemma juuri pohdittu tapoja uudistaa yrityksen viestintästrategiaa. Kuultuaan nyt Merjan intohimosta kirjoittamiseen ja tyytymättömyydestä nykyistä työtä kohtaan pomo ehdotti, että hän alkaisi päivittää firman blogia. Hän saisi osallistua työajalla digitaalisen markkinoinnin, sisällöntuotannon ja verkkoviestinnän koulutuksiin, joissa oppisi tarvittavia uusia taitoja. Taakseen hän saisi tietysti esimiehen ja koko markkinointiosaston tuen. Kiinnostaisiko tällainen omien taitojen ja firman kehittäminen Merjaa? Hetken prinsessa kuvitteli nähneensä pomon paikalla kultasiipisen hyvän haltijan, niin ihanilta ajatukset kuulostivat.

Kotiin päin pyöräillessään Merja tunsi auringon lämmittävän selkää. Polkiessa tuli ihan hiki. Hän lampsi suoraan keittiöön, laski hanasta lasillisen kylmää vettä ja sammutti janonsa. Jostain kuului outoa pulputusta. Olikohan putkissa jotakin vikaa? Pitäisi muistaa tarkkailla tilannetta ja soittaa kiinteistöhuoltoon, jos omituinen ääni jatkuisi.

(jatkuu)

jatkis osa 10.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 9/13)

Kotiin päästyään Merja luonnosteli novellinsa juonen lehtiöön ja aloitti kirjoittamisen tietokoneella. Ensimmäinen sivu tekstiä syntyi helposti, sitten tahti alkoi hidastua. Kello oli jo niin paljon, että oli mentävä nukkumaan.

Aamulla prinsessa kuitenkin heräsi virkeänä jo ennen kellon soittoa. Hän avasi läppärin, luki illalla tuottamansa tekstin läpi ja teki pieniä korjauksia. Hän kirjoitti kappaleen lisää mutta havahtui sitten herätyskellon ääneen. Onneksi hän ei ollut pistänyt herätystä pois sängystä noustuaan, muuten hän olisi varmasti uppoutunut novellin maailmaan ja unohtanut lähteä ajoissa töihin.

Töiden jälkeen Merja pyöräili ripeästi kotiin. Novellin juoni eteni odotettua jouhevammin, ja prinsessa nautti kirjoittamisesta. Tuntien kuluttua hän havahtui kurnivaan nälkään. Keittiön kaapista löytyi vain näkkileipää ja lasipurkin pohjalle kuivahtaneen pähkinäsuklaavoin jämät. Ei sitä oikein illalliseksi voinut kutsua, mutta Merja tyytyi siihen, mitä oli, ja jatkoi taas tekstin kimpussa.

Eräänä päivänä konttorilla kesken työpäivän Merja sai esimieheltään sähköpostia. Se oli harvinaista. ”Mitä minä olen tehnyt väärin?” oli prinsessan ensimmäinen ajatus viestin ilmestyessä saapuneiden kansioon. Kyse oli onneksi vain kutsusta kehityskeskusteluun. Merja varasi ajan heti seuraavalle päivälle, sillä inhosi tämänkaltaisten ikävien asioiden turhaa pitkittämistä.

(jatkuu)

jatkis osa 9.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 8/13)

Kun kello aamuvarhain pirisi prinsessan makuuhuoneessa, olisi tehnyt mieli vain kääntää kylkeä. Mutta jälleen uusi harmaa päivä Arkimaailmassa odotti suoriutumista. Hän joi laihat aamukahvit ja hyppäsi harmaan Nissaninsa ratin taakse. Toinen toistaan tylsemmät työtehtävät odottivat häntä konttorilla.

Kun Merja käänsi avainta auton virtalukossa, ei tapahtunut mitään. Kuului vain omituinen junnaava ääni – moottori ei käynnistynyt. Muutaman kerran kokeiltuaan prinsessa joutui luovuttamaan. Auto ei suostunut lähtemään käyntiin.

Merja muisti nähneensä varastokopissa polkupyörän, joten hän lähti etsimään siihen sopivaa avainta, joka löytyikin eteisen avainkaapista. Vaatekomerossa henkarilla roikkui harmaa tuulipuku ja hyllyllä oli pyöräilykypärä. Matka töihin taittui kolmivaihteisella helkamalla yllättävän sukkelasti. Ajomatkasta virkistyneenä Merja nousi toimistorakennuksen portaat ylös kolmanteen kerrokseen, asettui työpöytänsä taa ja ryhtyi naputtelemaan.

Harmaat päivät seurasivat toisiaan. Prinsessa Merja vei auton korjaamolle mutta tottui sillä välin pyöräilemään työmatkansa, joten siitä eteenpäin auto sai jäädä pihaan niinä aamuina, kun ei satanut vettä. Polkeminen tuntui molempiin suuntiin virkistävältä.

Jukka pommitti viesteillä lähes päivittäin. He tapasivat vielä kahdesti, mutta Merja ei nauttinut tapaamisista, sillä Jukka puhui taukoamatta täysin yhdentekevistä ja epäkiinnostavista asioista. Prinsessan kuulumiset tai persoona eivät näyttäneet kiinnostavan miestä laisinkaan. Niinpä Merja rohkaistui sanomaan, että ei tahdo enää tavata. Elmerin kanssa Merja olisi halunnut nähdä uudestaan mutta tämä ei ottanut yhteyttä, vaikka mukavasta sunnuntaibrunssista oli kulunut jo kaksi viikkoa.

Enemmän kuin deittailu Merjaa oli alkanut kiinnostaa kirjastosta lainattu luovan kirjoittamisen opas. Hän yritti joka päivä tehdä vähintään yhden kirjoitusharjoituksen. Luettuaan kirjan kannesta kanteen ja tehtyään kaikki harjoitukset Merja lähti kirjastoon palauttamaan opusta.

Kirjaston ilmoitustaululla oli tiedote kirjoituskilpailusta, johon haettiin ennen julkaisemattomia novelleja aiheesta ”maailmanympärimatka” ja jonka pääpalkintona oli matkalahjakortti. Prinsessa Merja päätti osallistua kilpailuun. Hän tunsi adrenaliinin kohisevan kehossaan välittömästi, kun hahmotelma novellin juonesta ja rakenteesta alkoi syntyä mielessä.

(jatkuu)

jatkis osa 8.png

Kuva: Pixabay