Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 8/13)

Kun kello aamuvarhain pirisi prinsessan makuuhuoneessa, olisi tehnyt mieli vain kääntää kylkeä. Mutta jälleen uusi harmaa päivä Arkimaailmassa odotti suoriutumista. Hän joi laihat aamukahvit ja hyppäsi harmaan Nissaninsa ratin taakse. Toinen toistaan tylsemmät työtehtävät odottivat häntä konttorilla.

Kun Merja käänsi avainta auton virtalukossa, ei tapahtunut mitään. Kuului vain omituinen junnaava ääni – moottori ei käynnistynyt. Muutaman kerran kokeiltuaan prinsessa joutui luovuttamaan. Auto ei suostunut lähtemään käyntiin.

Merja muisti nähneensä varastokopissa polkupyörän, joten hän lähti etsimään siihen sopivaa avainta, joka löytyikin eteisen avainkaapista. Vaatekomerossa henkarilla roikkui harmaa tuulipuku ja hyllyllä oli pyöräilykypärä. Matka töihin taittui kolmivaihteisella helkamalla yllättävän sukkelasti. Ajomatkasta virkistyneenä Merja nousi toimistorakennuksen portaat ylös kolmanteen kerrokseen, asettui työpöytänsä taa ja ryhtyi naputtelemaan.

Harmaat päivät seurasivat toisiaan. Prinsessa Merja vei auton korjaamolle mutta tottui sillä välin pyöräilemään työmatkansa, joten siitä eteenpäin auto sai jäädä pihaan niinä aamuina, kun ei satanut vettä. Polkeminen tuntui molempiin suuntiin virkistävältä.

Jukka pommitti viesteillä lähes päivittäin. He tapasivat vielä kahdesti, mutta Merja ei nauttinut tapaamisista, sillä Jukka puhui taukoamatta täysin yhdentekevistä ja epäkiinnostavista asioista. Prinsessan kuulumiset tai persoona eivät näyttäneet kiinnostavan miestä laisinkaan. Niinpä Merja rohkaistui sanomaan, että ei tahdo enää tavata. Elmerin kanssa Merja olisi halunnut nähdä uudestaan mutta tämä ei ottanut yhteyttä, vaikka mukavasta sunnuntaibrunssista oli kulunut jo kaksi viikkoa.

Enemmän kuin deittailu Merjaa oli alkanut kiinnostaa kirjastosta lainattu luovan kirjoittamisen opas. Hän yritti joka päivä tehdä vähintään yhden kirjoitusharjoituksen. Luettuaan kirjan kannesta kanteen ja tehtyään kaikki harjoitukset Merja lähti kirjastoon palauttamaan opusta.

Kirjaston ilmoitustaululla oli tiedote kirjoituskilpailusta, johon haettiin ennen julkaisemattomia novelleja aiheesta ”maailmanympärimatka” ja jonka pääpalkintona oli matkalahjakortti. Prinsessa Merja päätti osallistua kilpailuun. Hän tunsi adrenaliinin kohisevan kehossaan välittömästi, kun hahmotelma novellin juonesta ja rakenteesta alkoi syntyä mielessä.

(jatkuu)

jatkis osa 8.png

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 7/13)

Viesti oli Jukalta. ”Hei, ja oikein paljon kiitoksia upeasta seurastasi lauantaina. Nautin suunnattomasti yhdessä viettämästämme ajasta ja haluaisin tavata sinua uudestaan. Olisi ihanaa tutustua perin pohjin. Olen menossa tänään kirjastoon kuuntelemaan luentoa rakkausrunoudesta antiikin Kreikassa. Kiinnostaisiko sinua tulla mukaan?”

Luento oli jo alkamassa, mutta Jukkaa ei näkynyt. Merja istui luentosalissa ja kuikuili ovelle. Vasta kun esiintymislavalla hermostuneena papereitaan hypistelevä kirjallisuudentutkija oli aloittanut luentonsa, Jukka hiipi Merjan viereen istumaan. Jukka ei malttanut olla kertomatta myöhästymisensä syytä. Se olikin pitkä ja polveileva tarina, joka alkoi työpaikalla rikki menneestä kahvimukista ja päättyi kompastumiseen kirjaston portailla.

Luennoitsija tuntui päässeen vauhtiin, ja antiikinaikainen rakkausrunous kuulosti oletettua kiinnostavammalta. Jukka vain ei malttanut kuunnella. Saatuaan juttunsa loppuun hän veti henkeä ja selitti seikkaperäisesti, millä luennolla hän viimeksi oli täällä käynyt. Kun edessä istuva mies kääntyi ja pyysi olemaan hiljempaa, Jukka pyöritteli silmiään ja vaikeni – mutta vain hetkeksi. Luennon jälkeen Jukka pyysi Merjaa kahville, mutta tämä vetosi muihin kiireisiin ja lähti kotiin.

Illalla Prinsessa Merja kömpi peiton alle kirjastosta lainaamansa kirjan kanssa. Hän oli Jukkaa odotellessaan kierrellyt hyllyjen väleissä, ja käsiin oli osunut luovan kirjoittamisen opas, jota hän nyt alkoi selailla. Opuksessa oli sekä kirjoittamisen teoriaa että käytännön harjoituksia. Heti ensimmäinen kirjoitusharjoitus kuulosti niin houkuttelevalta, että Merjan oli pakko tarttua lehtiöön ja kynään ja kokeilla sitä.

Pari tuntia myöhemmin Merja huomasi kellon olevan jo vaikka mitä. Hän oli aivan uppoutunut kirjoittamiseen, vaikka huomenna oli työpäivä ja aikainen herätys. Vastentahtoisesti hän laski kirjoitusvälineet ja kirjan yöpöydälle, asetti herätyskellon soimaan ja alkoi nukkua.

(jatkuu)

jatkis osa7.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 5/13)

Pete otti juuri viimeistä huikkaa oluestaan, kun Merja saapui ravintolaan. He kättelivät ja tilasivat pitsat ja pullon punaviiniä. Keskustelu ei oikein edennyt, ja oli helpotus, kun ruuat saapuivat. Pete alkoi ahmia omaa pitsaansa. Merjan mielestä pitsa oli aika mautonta ja viini litkua. Kun viimeinen tilkka viinistä oli ryystetty lasista, Pete tilasi vielä yhden oluen. Naistenhuoneessa prinsessa Merja katsoi itseään peilistä ja huokaisi. Tukka oli lässähtänyt ja mustat silmänaluset hohtivat kuluneen meikkivoiteen alta. Hän maksoi laskun Peten kanssa puoliksi, vaikka Peten osuus oluineen olisi ollut enemmän, ei antanut puhelinnumeroaan Petelle, joka melkein kompastui pitserian kynnykseen, ja lähti kotiin.

Seuraavana päivänä taidemuseon portailla seisoskellessaan prinsessa Merja toivoi vain, ettei hänen treffikumppaninsa ilmestyisi paikalle humalassa. Hän alkoi tosin jo hieman huolestua, sillä Jukka oli jo kymmenen minuuttia sovitusta tapaamisesta myöhässä. Vihdoin museon kiviportaita nousi vaalea popliinitakkinen mies, joka esitteli itsensä Jukaksi ja vaikutti ihan selväjärkiseltä. He menivät sisään ja ostivat liput näyttelyyn.

Museon seinille oli ripustettu mustavalkoisia valokuvia. Jukka analysoi ääneen jokaisen taulun Merjan kuunnellessa ja kulkiessa hänen perässään. Heidän kierrettyään näyttelyn Jukka ehdotti istahtamista kahville. Koko sen ajan, kun he istuivat kahvilassa, Jukka puhui taukoamatta. Pari kertaa prinsessa Merja yritti saada sanottua jotain väliin, mutta laihoin tuloksin. Laihaa oli myös kupissa jäähtynyt kahvi. Koska Jukan jutut kuitenkin olivat järkevämpiä kuin eilen illalla humalassa sammaltaneen Peten, Merja antoi Jukalle puhelinnumeronsa. He sopivat tapaavansa uudestaan seuraavalla viikolla.

Sunnuntaibrunssilla Elmerin kanssa oli ihan hauskaa. Keskustelu eteni, ja molemmat osallistuivat siihen tasapuolisesti. Elmeri oli aika totinen mies, mutta yhden kuohuviinilasillisen jälkeen hän alkoi hymyilläkin hieman. Myös Merja huomasi pitkästä aikaa nauravansa aidosti. Onnistuneiden treffien jälkeen Merja antoi Elmerille puhelinnumeronsa ja pyysi tätä soittelemaan.

Brunssin jälkeen Merja tunsi olonsa pitkästä aikaa energiseksi. Kotiin päästyään hän katsoi muistilehtiöstä, mikä asia olisi seuraavana listalla kohti elämänmuutosta. Mielenkiintoisempi työ. ”Helppoa”, ajatteli Merja. Mikä tahansa työ olisi mielenkiintoisempi kuin hänen nykyinen pestinsä toimistohiirulaisena.

(jatkuu)

wine-622116_1920.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 4/13)

Aamu alkoi raastavalla herätyskellon pirinällä. Merjasta tuntui kuin häntä kiskottaisiin paksun ja tahmean suon läpi valveelle. Silmät auki saatuaan prinsessa räpytteli pitkään ennen kuin tajusi, että pimeys johtui siitä, että ulkona oli vielä pimeää, vaikka oli aamu. Hänen olisi tehnyt mieli vetää peitto korviin ja jatkaa unia, mutta sisäinen pakko ajoi hänet ylös sängystä ja suihkuun.

Töihin ajaessaan Merja mietti eilen laatimaansa listaa. Mikä voisi olla nykyistä mielenkiintoisempi työ? Pitäisikö varata matka maailmanympäri heti nykyisestä työstä irtisanoutumisen jälkeen? Toimistorakennuksen portaita ylös kiivetessään Merja yritti pinnistää muistiaan: Miten hän oli edes päätynyt tänne töihin? Oliko hän koskaan nauttinut työstään?

Kahdeksan tuntia tietokoneella istuttuaan prinsessa Merja otti käsilaukkunsa ja nousi lähteäkseen kotiin. Hän katsoi ympärillään istuvia ihmisiä, jotka tuijottivat näyttöpäätteitä ja haukottelivat kuorossa. Yksi kollegoista ei katsonut tietokoneen ruutua vaan kädessään olevaa älypuhelinta. Hetken mielijohteesta Merja meni hänen luokseen ja kuiskasi: ”Oletko sä koskaan miettinyt, miksi me ollaan täällä töissä?”

Kännykkää selaava kollega nosti hölmistyneenä katseensa ja vastasi: ”Siks että saadaan lainat maksettua ja lapsille ruokaa pöytään.” Prinsessa tuijotti työkaveriaan epäuskoisena mutta sanoi sitten: ”Niin joo. Okei.” Sitten hän kiinnitti huomionsa kännykkään ja kysyi: ”Mitä sä teet?” Työkaverin kasvoille levisi huvittunut hymy. Hän vilkaisi puhelintaan ja kysyi naurahtaen: ”Eikö sulla oo Tinderiä?”

Kotiin päästyään Merja teki itselleen kurkkuvoileivän ja keitti kupillisen hopeateetä. Eväiden kera hän istahti olohuoneen sohvalle ja kaivoi esiin puhelimensa, johon oli ladattu sovellus, jonka avulla Merja aikoi toteuttaa ensimmäisen listallaan lukevan asian: etsiä tasapainoisen parisuhteen. Prinsessa tunsi olonsa kovin yksinäiseksi kaiken tämän harmauden keskellä.

Viikonlopuksi Prinsessa Merjalla oli kolmet treffit sovittuna: Peten kanssa pitsalle perjantai-iltana, Jukan kanssa lauantaina taidenäyttelyyn ja sunnuntaibrunssille Elmerin kanssa. Perjantaina työpäivän jälkeen Merja valitsi vaatekaapista ylleen tummanharmaan mekon, levitti mustien silmänalusten päälle kerroksen meikkivoidetta, pörrötti hiuksiaan ja suihkautti päälle vähän lakkaa. Sitten hän lähti kaupungille Peteä tapaamaan.

(jatkuu)

jatkis osa 4.jpg

Kuva: Pixabay