Halusiko Anna Liisa lapsia?

Anna Liisa on 15-vuotias maalaistyttö, joka tykkää Mikosta. Mikkokin tykkää Anna Liisasta. Nuoret joutuvat tapailemaan toisiaan salaa, koska Anna Liisan perhe on rikas ja Mikko on heidän renkinsä. Anna Liisan vanhemmat eivät hyväksyisi seurustelua.

Sitten Anna Liisa tajuaa kauhukseen olevansa raskaana. Hän kertoo asiasta Mikolle, joka ottaa lopputilin ja muuttaa muualle. Anna Liisan onnistuu peitellä raskautensa, mutta lopulta tulee synnytyksen aika. Anna Liisa lähtee kauhuissaan juoksemaan metsäpolkua pitkin Mikon äidin luo apua saadakseen.

Vauva kuitenkin syntyy ennen kuin Anna Liisa ehtii perille. Vastasyntynyt sätkii maassa ja huutaa. Paniikissa Anna Liisa yrittää tukahduttaa sen huudon ja painaa käden suuta vasten. Kun vauvan huuto vaimenee ja pieni ruumis nytkähtää Anna Liisan käden alla, maailma mustenee.

”Yöt olivat vielä hirveämmät. Lapsi oli aina edessäni ja minä pidin kättäni hänen suullaan aivan niinkuin silloinkin. Jos unenhortoon menin, kaikui hänen huutonsa korviini ja minä vavahdin samaa päätä ylös. Välistä se huuto kuului niin selvään, että luulin hänen olevan vieressäni. Haroin kädelläni ympäri vuodetta, enkä uskonut että se oli tyhjä, ennenkuin sieppasin tulen ja katsoin. Voi, mitä olisinkaan antanut, jos olisin saanut hänet henkiin jälleen!” 

Mikon äiti auttaa hautaamaan lapsen ruumiin, ja naiset vannovat, ettei tapahtuneesta hiiskuta kenellekään. Kuluu vuosia. Anna Liisa valmistelee täyttä päätä häitään Johannes-nimisen nuorenmiehen kanssa, kun Mikko tulee takaisin ja alkaa kiristää entistä tyttöystäväänsä. Hän uhkaa kertoa kaikille, mitä metsässä silloin tapahtui, jos ei Anna Liisa suostu purkamaan kihlaustaan Johanneksen kanssa ja naimaan Mikkoa.

Anna Liisa on mahdottoman valinnan edessä. Jos hän tottelee Mikkoa ja peruu häät Johanneksen kanssa, hän joutuu joka tapauksessa selittämään, miksi haluaakin yhtäkkiä mennä naimisiin entisen rengin kanssa. Mikon uhkausta ei toisaalta voi sivuuttaa, sillä jos aviottoman lapsen synnyttäminen ja surmaaminen tulisi julki, Anna Liisa saisi unohtaa liiton Johanneksen kanssa, koska joutuisi varmaan vankilaan.

Kun olen käsitellyt Anna Liisan tarinaa omien ysiluokkalaisteni kanssa, he ihmettelevät poikkeuksetta, miksi Anna Liisa joutui jäämään ei-toivotun raskautensa kanssa niin yksin. Miksei hän kertonut äidille? Miksei Mikko joutunut tilanteesta millään tavalla vastuuseen? Miksi Anna Liisaa syytetään yksin kaikesta?

1800-luvulta tähän päivään on kuljettu pitkä taival ja moni asia on nykyään paremmin kuin Anna Liisan aikaan. Yhteiskuntaluokkien ja sukupuolten väliset erot ovat kaventuneet. Sekä tytöt ja pojat saavat seksivalistusta peruskoulussa, ja joissain kunnissa nuorille on tarjolla jopa ehkäisyneuvontaa sekä maksutonta ehkäisyä. Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Se fakta, että Canth on toistaiseksi ainoana naisena saanut kalenteriimme oman liputuspäivän, asettaa suomalaisen tasa-arvon tietysti hieman kyseenalaiseksi.

Minna_Canth.jpg

Jos haluat tietää, miten Anna Liisan käy, voit lukea Minna Canthin näytelmän täältä.

Sitaatti Minna Canthin näytelmästä Anna Liisa (1895).

Kuva Minna Canthista: Wikimedia Commons

 

 

Kuka vastustaa tasa-arvoa?

Yle uutisoi tänään lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan olevan huolissaan lasten epätasa-arvoisesta asemasta Suomessa. Uutisen alussa sanotaan, että ”- – Kurttilan mielestä jokaiselle Suomessa asuvalle lapselle pitää luoda yhdenvertaisesti mahdollisuudet hyvään elämään”. Onko se todellakin mielipidekysymys?

Lapsiasiavaltuutettu nostaa Ylen jutussa esiin päivähoito-oikeuden rajaamisen sekä varhaiskasvatuksen sattumanvaraisen laadun esimerkeiksi sellaisista epäkohdista, joissa lapset joutuvat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Riippuu ihan kunnasta, miten päivähoito on järjestetty. Enää ei siis voi sanoa, että on lottovoitto syntyä Suomeen vaan täytyy erikseen listata kunnat, joissa homma toimii niin kuin pitäisi.

Tällä hetkellä eduskunnassa keskustellaan entistä tasa-arvoisemman äitiyslain puolesta. Tuntuu erikoiselta, että tästäkin asiasta joku voi olla eri mieltä. Äitiyslain päivittäminen kun ei ole keneltäkään pois vaan päinvastoin se säästäisi yhteiskunnan resursseja sekä lisäisi lapsen oikeuksien tasa-arvoista toteutumista. (Jos et tiedä, mistä on kyse, lue täältä.)

Tuntuu niin kummalliselta, että tasa-arvokysymyksissä jollain on pokkaa sanoa, että ei se oikein käy. Kenen mielestä tasa-arvo ei ole tavoiteltavaa, varsinkin jos se voidaan saavuttaa huonontamatta kenenkään jo olemassa olevia oikeuksia?

soap-bubbles-2436210_1920.jpg

Tasa-arvon tavoittelussa ei ole kyse siitä, että jonkun saippuakupla puhkaistaan toisen kustannuksella, vaan siitä, että kaikki kuplat saisivat kuplia saman arvoisina.

Kuva: Pixabay