Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 13/13)

Hotelli oli viihtyisä ja se sijaitsi aivan turkoosin meren äärellä. Naiset nauttivat kiireettömästä oleilusta, aamiaisista omalla parvekkeella ja löhöilystä rannalla. He vuokrasivat auton ja ajelivat ympäri saarta. He nauttivat pienten kalastajakylien idyllistä ja söivät vatsansa täyteen kreikkalaista salaattia tavernoissa, joiden pöytiä peittivät siniruudulliset liinat. Knossoksen raunioilla Merja muisti luennon, jota oli käynyt kuuntelemassa Jukan kanssa kirjastossa ja kertoi siitä Lauralle. ”Tunnetko sä vielä olevas yksinäinen?” Laura kysyi.

Sinä iltana nukkumaan mennessään Prinsessa Merja otti esiin muistilehtiönsä ja avasi sivun, johon oli listannut asioita elämänmuutosta varten. Kohta kohdalta hän yliviivasi ne. Hän oli tehnyt matkan maailman ympäri mielikuvituksissaan, novellia kirjoittaessaan. Hän ei oikeastaan tarvinnut juuri Finlandia-palkintoa. Kirjoituskilpailun voitto oli toki tuntunut makealta, mutta tärkeintä oli kirjoittaminen omaksi iloksi. Työ oli nykyään mielekästä. Laurasta Merja oli löytänyt oikean sydänystävän, eikä hän tuntenut oloaan enää yksinäiseksi. Listan kohdassa ”hyvä kroppa” prinsessa epäröi hetken. Ei hän vieläkään ollut tyytyväinen vartaloonsa. Mutta päivittäisen pyöräilyn ansiosta hän oli hoikistunut hieman ja mikä tärkeintä, hän tunsi olonsa entistä vetreämmäksi. Ei Merjaa hävettänyt kulkea rannalla bikinit päällä. Ehkä hänellä siis oli ihan tarpeeksi hyvä kroppakin.

”Että saisi päättää omasta elämästään” ja ”onnellisuus” – prinsessa melkein liikuttui ajatellessaan muutaman kuukauden takaista itseään. Mikä ihme oli saanut hänet kuvittelemaan, ettei hänellä ollut päätösvaltaa omista asioistaan? Pahan noidan taika oli tuntunut epäoikeudenmukaiselta, mutta ainakin se oli saanut Merjan miettimään sitä, mikä elämässä oli tärkeää. Prinsessa tunsi itsensä äärettömän onnelliseksi.

Yöllä kultasiipinen hyvä haltija ilmestyi unessa ja puhalsi kevyesti prinsessan kasvoihin. Samalla hetkellä Merja heräsi Pilvilinnan puutarhasta. Laura istui siinä häntä vastapäätä hymyillen. Pöydällä oli vadillinen hehkuvan punaisia mansikoita, kermavaahtoa ja muhkea suklaakakku. Käsissään naisilla oli kuohuviinilasit. ”Onnistuneelle lomamatkalle ja sille, että huomenna pääsee taas töihin!” Aurinko lämmitti ihanasti silmäripsiä myöten.

Niin prinsessa Merja eli omassa Pilvilinnassaan onnellisena elämänsä loppuun asti. Eikä häneltä ikinä puuttunut aiheita tai inspiraatiota, sillä hän ammensi niitä loputtomasti ehtymättömästä suihkulähteestään. Sen pituinen se.

jatkis osa 13.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: PRINSESSA MERJA ARKIMAAILMAN VANKINA (osa 3/13)

Aamulla prinsessa nousi sängystä ja ryntäsi suoraa päätä kirjoituspöytänsä laatikolle, josta kaivoi esiin muistilehtiön. Hän alkoi listata asioita, joista unelmoi: tasapainoinen parisuhde, mielenkiintoisempi työ, maailmanympärimatka, Finlandia-palkinto, hyvä kroppa. Se sujui ripeästi. Prinsessa kuvitteli itsensä Pilvilinnan puutarhaan; hän melkein pystyi tuntemaan auringon lämmön kasvoillaan ja kuuli inspiraatiosuihkulähteen pulputuksen.

Sitten Merja katsahti kelloa ja huomasi myöhästyvänsä kohta töistä, jos ei pistäisi töpinäksi. Hän kiirehti aamutoimensa ja hyppäsi autoon, jolla ajoi toimistolle, jossa vietti tietokoneen ääressä koko päivän. Iltapäivällä Merja ajoi kotiin, söi kurkkuvoileivän ja meni nukkumaan. Seuraavana aamuna hän lähti toimistoon, teki päivän työtä ja ajoi sitten kotiin. Kolmannen päivän iltana hän muisti unessa näkemänsä hyvän haltijan ja avasi jälleen muistilehtiönsä.

Merja luki lehtiöön laatimansa listan ja hetken aikaa harkittuaan lisäsi sen loppuu vielä: ”Että saisi itse päättää omasta elämästään.” Viimeinen lisäys tuntui merkityksellisimmältä. Merja tuijotti kirjoittamiaan sanoja pitkään ja mietti, mitä ne oikeastaan tarkoittivat. Eikö se ollut itsestään selvää, että jokaisella oli oikeus päättää itse? Mutta jos hän saisi päättää kaikesta omaan elämäänsä liittyvästä, miksei hän sitten ollut vielä tähän päivään mennessä tehnyt maailmanympärimatkaa, kirjoittanut romaania ja treenannut itseään kuntoon? Mitä enemmän asiaa mietti, sitä enemmän alkoi ahdistaa. Hänen ajatuksensa kiersivät kehää ja aivot alkoivat ylikuumentua. Tuskastuneena Merja suttasi viimeisen lisäyksen listan lopusta ja sulki lehtiön.

Uni ei tahtonut millään tulla. Mieli kävi ylikierroksilla. Aikansa peiton alla pyörittyään prinsessa sytytti yöpöydän lamppuun valon, nousi sängystä ja kävi hakemassa muistilehtiön ja kynän olohuoneen pöydältä. Hän kömpi takaisin vuoteeseen, avasi lehtiön ja luki listan läpi vielä kerran. Päättäväisin elkein hän kirjoitti listan loppuun uudestaan: ”Että saisi itse päättää omasta elämästään.” Hän sulki lehtiön, laittoi sen yöpöydälle ja sammutti valot. Sitten hän sytytti valot, otti lehtiön yöpöydältä ja kirjoitti vielä: ”Onnellisuus.” Saatuaan listansa valmiiksi Merja nukahti ja nukkui koko yön sikeästi unia näkemättä.

(jatkuu)

jatkis osa 3.jpg

Kuva: Pixabay

Raskas työ vaatii työtaakan keventämistä

Viime aikoina olen miettinyt erityisen paljon sitä, mikä olisi unelmatyöni. Opettajan ammatti on ollut lapsuudesta asti unelmani, mutta nyt se on alkanut kyllästyttää. Olen viimeisen vuoden aikana lukenut arviolta miljoona artikkelia, joissa käsitellään onnellisuutta tai unelmien toteuttamista; niitä muuten julkaistaan nykyään todella paljon! Vai onko kyse samasta ilmiöstä kuin vauvakuumeessa, kun näkee ympärillään vain raskaana olevia naisia? (Siitä minä en tiedä mitään.)

Pari päivää sitten vastaan tuli kiinnostava Hesarin juttu, jossa puhutaan mm. siitä, kuinka oma unelmatyö voi osoittautua vääräksi.  Artikkelissa haastateltu motivaatiovalmentaja Leena Ståhlberg sanoo: ”Pysyminen väärältä tuntuvassa työssä voi johtaa kyynistymiseen.” Juuri sitä olen alkanut pelätä.

Työ on niin tärkeä osa elämää, että haluaisin nauttia siitä. Uskon oman motivaatiopulani säteilevän myös oppilaisiin. Se tuntuu erityisen kurjalta. Tiedän, että parhaimmillani saan sen tyhmimmän ja laiskimmankin oppilaan innostumaan – ainakin tunniksi – vaikka lauseenjäsennyksestä. Kun olen itse väsynyt, ei oppilaitakaan jaksa kiinnostaa. Opettajan työtä ei voi tehdä kunnolla leipiintyneenä.

Nyt, kun duunissa on tuntunut tökkivän jo pitemmän aikaa, olen harkinnut alan vaihtoa. Rakastan kuitenkin kaikkea, mikä liittyy ammattiini: opettamista, kirjallisuutta, kirjoittamista, teatteria ja draamakasvatusta, tarinoiden keksimistä ja kertomista. Vain yhtä intohimoistani – matkustamista – en pääse toteuttamaan työssäni, mutta pitkät opetuksettomat ajat kieltämättä kelpaavat. Mieluummin ansaitsen vähemmän ja pidän paljon vapaata kuin tienaan tuhansia enkä pääse ikinä reissuun. Kaikki, mikä töissä ei ole kivaa, liittyy kouluun instituutiona ja ympäristönä. Mutta mitä muita tapoja minulla voisi olla toteuttaa intohimojani kuin yläkoulun opettajana toimiminen?

Tässä lista minun unelmaduuneistani:

  • tietokirjailija
  • dekkarikirjailija
  • näytelmäkäsikirjoittaja
  • vakavasti otettava lifestylebloggari
  • kirjallisuus- ja teatterikriitikko
  • matkailutoimittaja
  • draamakouluttaja
  • matkailu- ja elämyspalveluiden tuottaja

Kaikissa onnellisuus- ja unelmaoppaissa käsketään menemään rohkeasti kohti sitä, mikä pelottaa, joten aion painaa julkaise-nappia, vaikka se hirvittääkin. Altistan itseni naurunalaiseksi: entä jos unelmani ovat muiden mielestä tyhmiä ja mahdottomia saavuttaa? Haluaisinkin kuulla: Minkälaisia unelmaduuneja itse keksitte? Kuulostaako minun listani mielestänne ihanalta tai typerältä? Vielä kaupan päälle kehotan teitä kaikkia jakamaan tätä blogia kaikille tutuillenne, joita aiheeni saattaisivat kiinnostaa! (Mitä useampi blogiani lukee, sitä lähempänä olen bloggarin uraa.)

raskas työ

Kuvassa uuden lempikahvilani (San Chocolato Fuengirolassa) pation seinä. ”Te quiero libre” on englanniksi ”I want you free”. Miten sinä kääntäisit sen suomeksi?