Kalenterin orja

Sunnuntaina herätessäni tajusin huikean jutun: Seuraavat neljätoista kuukautta ovat minun omaisuuttani. Saan tehdä ihan mitä huvittaa. Aioin kirjoittaa siitä heti blogiin ja fiilistellä. Sitten heräsi pelko: Osaisinko hyödyntää ajan oikein? Kirjoittamisesta ei tullut yhtäkkiä mitään.

Olen mestari täyttämään kalenterini. Teen merkintöjä lähes maanisesti ja alan suorittaa. Viimeiset pari vuotta olen tietoisesti pyrkinyt tästä tyylistä eroon ja opetellut sanomaan ”ei”. Olen päättänyt ryhtyä vain oikeasti kiinnostaviin projekteihin ja kieltäytynyt kaikista itselleni vähemmän tärkeistä menoista. Pyrin pitämään kiinni siitä, että vuodessa olisi edes muutama viikonloppu, jolloin ei kalenterissa lue mitään. Joskus on myös päästävä työpäivän jälkeen vain kotisohvalle makaamaan.

Vaikka kalenterissa olisi pelkkiä mukavia menoja, saan liioista merkinnöistä aikaiseksi kamalan stressin. Tähän mennessä tänä vuonna kalenteristani löytyy yhteensä kolme kokonaan tyhjää viikonloppua: alkuvuodesta, kun vietin virkavapaata yksin Espanjassa.

Fiilistelevää blogitekstiä ei syntynyt sunnuntaina eikä maanantainakaan. Ensimmäiset kesälomapäiväni olen keskittynyt töihin: Olen luvannut mennä parille kesäleirille pitämään työpajoja. Kun eilen sain niiden suunnittelun hyvälle mallille, päätin ilmoittautua vielä yksille festareille talkoolaiseksi. Opetteluni balanssin löytämiseksi taitaa vielä olla kesken.organizer-791939_1920.jpg

Jos kalenteri näyttää liian tyhjältä, ahdistun siitäkin. Olenko menetetty tapaus, vai löydänkö tasapainon vielä jonakin päivänä?

Kuva: Pixabay

Lyhytkin Långweekend tekee hyvää

* Kaupallinen yhteistyö: Långvik Congress Wellness Hotel *

Rakastan aamuja ilman herätyskellon pirinää. Lauantaiaamuna saa onneksi nukkua pitkään. Pitkitän ylös nousemista vain, koska voin. Lopulta avaan verhot ja päästän auringonvalon huoneeseen. Jään ihailemaan ikkunasta avautuvaa merimaisemaa.

Tassuttelen aamutossuissa ja kylpytakissa hissiin, joka vie minut pohjakerrokseen. Uima-altaassa ei ole ketään, ja veden pinta kimaltaa kutsuvasti. Tuntuu suorastaan synniltä sukeltaa veteen ja rikkoa allasosaston hiljaisuus, mutta teen sen silti. Kohta miesten puolen ovi käy ja puolisoni pulahtaa altaaseen kanssani. Uimme vähän aikaa yhdessä ja siirrymme sitten porealtaaseen.

Olemme tulleet Långvikin kokous- ja kylpylähotelliin rentoutumaan. Pakko myöntää, että perjantai-iltapäivänä tuntui hieman työläältä pakata ja matkustaa Kirkkonummelle, mutta perille saavuttuamme toteamme yksimielisesti vaivan olleen sen arvoista. Lomafiilis tulee heti, kun on saatu auto parkkiin.

Miljöö on hieno: iso tontti meren rannalla. Hotelli ei ulkoapäin näytä erityisen houkuttelevalta. Se on alun perin rakennettu KOPin koulutuskeskukseksi 1970-luvulla ja siltä se myös näyttää. Ulkonäkö kuitenkin hämää, sillä sisällä kaikki on uutta ja tyylikästä.

Kirjaudumme sisään ja viemme tavarat huoneeseen. Koska aurinko paistaa ihanasti, päätämme lähteä heti ulos pelaamaan frisbeegolfia. Koreja on vain viisi, joten rata on nopeasti kierretty. Seuraavaksi on aika tutustua kylpyläosastoon.

Tilaamme allasbaarista juomat ja siirrymme porealtaaseen niitä siemailemaan. Långvikin kylpylässä on yksi allas kuntouintia varten, yksi kylmävesi- ja kaksi poreallasta. Lisäksi osastolla on kylmä- ja kuumakahluualtaat. Saunoja on kolme erilaista: tavallinen, höyry- ja televisiolla varustettu infrapunasauna. Liukumäkiä tai lastenallasta ei ole – mikä tarkoittaa sitä, ettei ole lapsiakaan.

Kylpemisen jälkeen jatkamme perjantai-illan rauhallisesta tunnelmasta nautiskelua hotellin ravintolassa, jossa pöytämme on takan vieressä. Elävä tuli on kaunis katsella, ja se myös lämmittää mukavasti. Ruoka, viini ja palvelu on erinomaista, kuten seurakin. Vasta muutama tunti sitten päättynyt työviikko tuntuu kovin kaukaiselta.

Illallisen jälkeen käymme katsastamassa vielä pelihuoneen ja elokuvateatterin. Pelaamme pari erää pöytäfutista, mutta elokuviin emme jaksa enää mennä. Puoli yhdeltätoista alkava näytös on meille liian myöhäinen, vaikka ajatuksena hauska. Ulkoilu, uiminen, ruoka ja juoma työviikon päälle tekevät tehtävänsä ja uni tulee heti, kun pään painaa tyynyyn.

Aamulla virkistävän pulahduksen jälkeen nautimme maittavan ja runsaan aamiaisen edelleen täydellisen rauhan ympäröiminä. Aamiaishuoneessa soi hiljainen jazz, eikä missään näy ympäriinsä juoksevia ja kiljuvia lapsia eikä lasten perässä juoksevia ja kiljuvia vanhempia. Tämä on suorastaan ylellistä.

Langvik_Spa_Jacuzzi_1.jpg

Vietimme Långvikissä alle vuorokauden, mutta rentoutus oli niin täydellinen, että tuntui kuin olisi lomaillut pitempäänkin.

Kuva: Långvik Congress Wellness Hotel

Kesälomaa odotellessa

Vietettyäni kaksi ja puoli kuukautta Espanjassa virkavapaalla on tullut aika reflektoida: Mitä jäi käteen? Nopeasti listattuna kolmisenkymmentä blogipostausta, kahden romaanin alut, espanjan alkeet ja aurinkoenergialla ladatut henkiset akut.

Moni on kysellyt raha-asioista, joten mainittakoon niistä jotain heti tähän alkuun. Minun ja koiran edestakaiset lennot Helsingistä Malagaan maksoivat yhteensä noin 500 euroa, koska halusin lentää keskellä päivää ja suoraan. Asunnon vuokraan 2,5 kuukaudelta upposi noin 1100 euroa. (Vuokra oli sikahalpa, mutta kämpän taso sen mukainen: parinkymmenen neliön luukku.) Päivittäisiin menoihin hupeni varmaan suunnilleen yhtä paljon kuin kotonakin, ja asuntolainan lyhennykset ja vastikkeet olen joutunut tietysti maksamaan Suomen kodista tällä välinkin. Ansionmenetys kahdelta kuukaudelta on opettajan tuloilla vajaat viisi tonnia nettona. Olen elänyt säästeliäästi ja lisäksi olen tehnyt jatkuvasti ylimääräisiä töitä päivätyöni ohella, mikä mahdollisti tämän irtioton. Toki sekin vaikuttaa, ettei minulla ole lapsia – isomman perheen Espanjaan muutto olisi vaatinut varmaan aika paljon isomman budjetin.

Rahaa on siis mennyt tuhansia euroja, mutta mitä sain vastineeksi? Espanjassa viettämistäni 11 viikosta olin yhteensä vain reilut kolme viikkoa yksin. Aikaa kirjoittamiselle siis oli melko vähän. En pystynyt keskittymään täyspäiväiseen kirjoittamiseen, kun minulla oli seuraa. Ne päivät, jotka olin itsekseni, hyödynsin aamusta iltaan kirjoittaen. Vierailijoiden ei pidä tuntea syyllisyyttä, sillä tuskin olisin kuitenkaan pystynyt 11 viikon ajan joka päivä kirjoittamaan 10 tuntia putkeen. Tauoilla on myös merkitystä. Mieheni, perheen ja ystävien lomaillessa luonani muun muassa tutustuimme ympäristöön laajemmin ja söimme paremmin kuin mitä tein yksin jäätyäni.

Blogin pitäminen on ollut antoisampaa kuin aluksi luulinkaan. Aiheiden miettiminen ja postausten laatiminen ovat vahvistaneet omaa kirjoitusprosessiani. Sen lisäksi, että olen blogatessa oppinut asioita itsestäni, olen oppinut paljon uutta myös ympäröivästä maailmasta ja muista ihmisistä. Kaikkein upeinta on ollut dialogipostausten tekeminen. (Niitä on muuten luvassa lisää!)

Lähdin Aurinkorannikolle kirjoittamaan näytelmäkäsikirjoitusta mutta keksin yhtäkkiä niin hyvän idean romaaniin, että se kiilasi etusijalle. Ja sitten yksi ystäväni ehdotti toisen romaanin kirjoittamista yhdessä, eikä tuollaiseen kutsuun vain voi sanoa ”ei”.

Muutamana päivänä jouduin tekemään myös niitä töitä, joista olin palkattomalla virkavapaalla. Pari päivää meni oppilastöiden arvioimiseen. Sen homman olisin voinut tehdä vasta vapaan päätyttyä, mutta en halunnut turhaan kerätä rästitöitä itselleni, joten olin jo etukäteen tiedottanut oppilaille, että arvioin heidän sähköisesti palauttamansa tehtävät Espanjasta käsin. Lisäksi kollega tarvitsi apuani eräässä poikkeuksellisen vaikeassa oppilasasiassa, ja siihen kulutin muutamia tunteja parina päivänä. Mieluummin niin, kuin että töissä oltaisi oltu pulassa ja kaikki kaatuisi ryminällä niskaani heti loman jälkeen.

Espanjaa puhuin päivittäin mutta aika suppealla skaalalla. En oppinut juuri muuta kuin tilaamaan ravintolassa ja asioimaan kaupassa, ja välillä jouduin silti turvautumaan englantiin. Naapureiden kanssa ei tullut vaihdettua muuta kuin tervehdykset, ja koska vietin aikaa vain omien ystävieni kanssa tai yksin kotona kirjoittaen, en kehittänyt minkäänlaista sosiaalista verkostoa.

Verkostoituminen ei ollut tavoitteeni tällä reissulla. Lähdin lepäämään ja kirjoittamaan. Ne tavoitteet saavutin täydellisesti. Heräsin joka aamu ilman herätyskelloa, lenkkeilin koiran kanssa ja nautin auringosta. Pilvisinä päivinä iloitsin siitä, ettei tarvitse kärvistellä sentään pakkasessa. Tunsin oloni ihanan kiireettömäksi; otin päivän kerrallaan ja elin ilman aikatauluja.

En ole moneen viikkoon nähnyt työpainajaisia. Kun ajattelen töihin paluuta (huomenna), en ahdistu niin voimakkaasti kuin vielä pari kuukautta sitten. Minulla on tunne, että selviän kesäloman alkuun asti. Kolme kuukautta enää.

virkavapaa.jpg

Herääminen ilman kelloa, aamulenkki auringonpaisteessa rannalla, kiireetön päivärytmi ja hetkessä eläminen ovat asioita, joita ei voi mitata rahassa.