En halua lapsia, haluan kirjoittaa

Vapaaehtoinen lapsettomuus nousi valtamedian aiheeksi viime talvena sen jälkeen, kun Väestöliitto julkaisi uuden perhebarometrinsa joulukuussa. Sitä ennen siitä ei juurikaan puhuttu tai kirjoitettu missään. Väestöliiton teettämä tutkimus paljasti vapaaehtoisen lapsettomuuden olevan nouseva trendi. Omassa elämässäni aihe kuitenkin tuli ajankohtaiseksi jo muutamia vuosia sitten, kun tajusin ystävieni ryhtyvän yhtäkkiä äideiksi ja kaikkien ympärilläni olettavan minun tekevän samoin.

Lasten saaminen ja lapsettomuus ovat tabuja. Ei ole korrektia kysyä toisten perhesuunnittelusta, ei välttämättä edes omien sukulaisten tai kavereiden. Siksi yllätyin joka kerta, kun lähipiiristä kuului vauvauutisia. Siihen asti olin naiivisti luullut, ettei kukaan kaltaiseni järkevä ihminen halua lapsia. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, että omat ystäväni haaveilivat lapsiperhe-elämästä. Heille taas on tullut yllätyksenä se, että minä ja mieheni emme todellakaan halua lapsia.

Kaveriporukassamme joku on koko ajan raskaana, ja vauvat ovat suosittu puheenaihe. Kaikki tuntuvat haluavan vauvoja ja ajattelevan lisääntymistä jatkuvasti. Kaikki paitsi minä. Viime syksynä aloin etsiä netistä vertaistukea vapaaehtoiseen lapsettomuuteeni. Löysin vain muutamia yksittäisiä blogipostauksia muun muassa muotiblogeista, joiden kirjoittajat eivät puhutelleet minua millään muulla tasolla kuin sillä, että eivät minun tavoin tahtoneet lisääntyä. Kaipasin jotain enemmän; kaipasin ajatustenvaihtoa oikeasti kaltaisteni ihmisten kanssa.

Koska en löytänyt verkosta vertaistukea, päätin avata keskustelun itse ja perustin tämän blogin. Näkökulmani on hyvin rajattu: Olen akateemisesti koulutettu, terve kolmekymppinen nainen. En vihaa lapsia mutta en halua äidiksi. Työskentelen opettajana, eli lasten kasvatus on kutsumukseni. Siitä huolimatta – tai ehkä siitä johtuen – en halua omia lapsia.

Ensimmäiset postaukseni käsittelevät vapaaehtoista lapsettomuutta. Kerron omasta perheestäni ja ajatuksistani lisääntymiseen liittyen. Esiteltyäni siten itseni ja elämäntilanteeni aloin kirjoittaa myös työstä. Olin jo pitempään harkinnut opettajan työhön liittyvän blogin perustamista. Epäröin, sillä opetusblogeja on verkossa pilvin pimein. Tuntui tarpeelliselta erottua joukosta jollain tavalla. Henkilökohtaisen elämäni kautta lopulta oikea näkökulma löytyi.

Mutta sitten kohtasin ongelmia: julkista työtä tekevä opettaja ei voi kirjoittaa verkkoon mitä tahansa. Kirjoittaessani rehellisiä ja siten provosoiviakin blogipostauksia opettajan työstä tajusin, että ei niitä voi julkaista edes nimimerkillä. Opettaja, joka on julkisessa virassa, ei voi pitää henkilökohtaisuuksiin menevää julkista blogia.

En voi kertoa moniongelmaisista oppilaistani, jotka eivät opi peruskoulussa edes lukemaan ja kirjoittamaan. En voi avautua huoltajista, jotka vaikeuttavat työtäni kaikin mahdollisin keinoin, vaikka oikeastaan kodin tehtävä olisi tukea koulunkäyntiä. En myöskään voi puhua työyhteisöni sisäisistä ongelmista: opettajakollegoista, jotka eivät tee työtään kunnolla, ja rehtorista, jota ei kiinnosta mikään, koska on jäämässä pian eläkkeelle.

Minä haluaisin kertoa lukijoilleni järkyttäviä yksityiskohtia siitä, minkälaista koulun arki todellisuudessa on, mutta en voi sitä tehdä. Vaikka koulu on julkista tilaa, osa luokassa tapahtuvista asioista on sellaisia, että niistä ei voi kirjoittaa rikkomatta vaitiolovelvollisuutta. Joudun joka postauksen kohdalla miettimään tarkkaan, kuinka paljon voin paljastaa, jotta tilanteita ei voida tunnistaa ja jotta en loukkaa kenenkään toisen yksityisyyden suojaa. Jos en voi kirjoittaa rehellisesti, onko mitään järkeä kirjoittaa ylipäätään?

Sensuroin itseäni myös välttyäkseni antamasta ylimielistä vaikutelmaa. Olen huomannut, että vapaaehtoisesti lapsettomaksi itsensä määrittelevä nainen aiheuttaa muissa joskus jopa vihamielisiä reaktioita. Tarkoitukseni ei tietenkään ole arvottaa kenenkään toisen perhe-elämänvalintoja. Joskus vapaaehtoinen lapsettomuus silti tulkitaan siten, kuin se olisi julistus kaikkia äitejä ja isiä kohtaan tuntemastani ylemmyydestä.

Kävin viime keväänä psykologin luona keskustelemassa työuupumuksesta. Tajusin, että jos haluan voida hyvin, en voi jatkaa nykyisessä työssäni yläkoulun opettajana. Anoin opintovapaata ja ilmoittauduin kirjoittamisen opintoihin. En ole viime aikoina kirjoittanut tänne, sillä en tiedä, onko minulla enää mitään uutta sanottavaa. Niinpä tämän kirjoituksen myötä toivotan teille, lukijani, hyvää jatkoa.

Kiitos saamastani kannustavasta palautteesta. Blogin pitäminen on ollut minulle tärkeää. Olen saanut ajatuksiani purettua ja järjestettyä. Näistä aiheista kirjoittaminen on myös mahdollistanut monia mielenkiintoisia keskusteluita verkossa ja ihmisten kanssa kasvokkain. Olen oppinut paljon itsestäni, muista ihmisistä sekä kirjoittamisesta.

Start living your dreams.jpg

Jatkossakaan en aio hankkia lapsia, mutta kirjoittamista jatkan.

Sano suoraan!

Pelasin hiljattain hauskaa seurapeliä nimeltään Sano suoraan. Siinä kysytään vuorotellen kysymyksiä, joihin muut pelaajat yrittävät keksiä vastauksen kysyjän näkökulmasta. Peli on mielenkiintoinen, koska toiset saattavat antaa vastauksia, joita ei itse tulisi heti ajatelleeksi mutta jotka ovat silti osuvia.

Kysymyskorteissa oli valtavasti hyviä kysymyksiä. Sain esimerkiksi tietää, mitä muut arvelivat siitä, miten minun mielestäni kuuluisi toimia, jos avaruusalus laskeutuisi Maan pinnalle. Suurin osa kysymyksistä kuitenkin jäi pelin aikana käsittelemättä. En ehtinyt kysyä, mitä muut luulevat minun pitävän elämässä tärkeimpänä, joten esitin kysymyksen jälkikäteen Facebookissa.

Someraadin ehdotuksista kolme tärkeintä asiaa elämässäni ovat: ’aurinko’, ’vapaus’ ja ’eläminen’. Aurinko on ehdoton, sillä saan elinvoimaa valosta ja lämmöstä. Auringolla on merkitystä myös koko planeetan elämää ylläpitävänä voimana, jota ilman emme olisi ollenkaan olemassa.

Vapaus merkitsee minulle mahdollisuutta valita itselleni sopivan tavan elää: Saan päättää esimerkiksi, mitä työtä teen ja minkälaisessa perheessä elän. Isommassa mittakaavassa vapaus on tärkeä arvo, ja ideaalimaailmassani kaikki ihmiset ja eläimet olisivat vapaita.

Tärkeimmäksi listalla nousee ’eläminen’, joka ei tarkoita samaa kuin olemassaolo vaan jotain paljon enemmän. Elämän tarkoitus on tehdä oman näköinen matka maailmassa. Vain minä itse voin tietää, mitä kaikkea siihen sisältyy – mutta joskus tekee hyvää kuulla myös ulkopuolisten näkökulma asiaan.

Sain somessa muitakin osuvia vastauksia: ’sanat’, ’kirjoittaminen’ ja ’oma aika’. Ne ovat todellakin tärkeitä asioita minulle. Elääkseni täyttä elämää tarvitsen omaa aikaa, koska olen introvertti ja pystyn lataamaan akkujani kunnolla vain yksin ollessani. Silloin nautin erityisesti lukemisesta ja kirjoittamisesta, sillä sanat ovat minulle luonteva tapa jäsentää ympäröivää maailmaa.

Haastan teidät lukijani kysymään samaa omalta tuttavapiiriltänne: Mitä muut luulevat sinun pitävän elämässä tärkeimpänä? Miltä vastaukset sinusta tuntuvat?

ufo.jpg

Jos joutuisin tekemisiin ufojen kanssa, yrittäisin selvittää, miksi he ovat tulleet planeetallemme ja voisinko olla heille jollain tavalla avuksi.

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 13/13)

Hotelli oli viihtyisä ja se sijaitsi aivan turkoosin meren äärellä. Naiset nauttivat kiireettömästä oleilusta, aamiaisista omalla parvekkeella ja löhöilystä rannalla. He vuokrasivat auton ja ajelivat ympäri saarta. He nauttivat pienten kalastajakylien idyllistä ja söivät vatsansa täyteen kreikkalaista salaattia tavernoissa, joiden pöytiä peittivät siniruudulliset liinat. Knossoksen raunioilla Merja muisti luennon, jota oli käynyt kuuntelemassa Jukan kanssa kirjastossa ja kertoi siitä Lauralle. ”Tunnetko sä vielä olevas yksinäinen?” Laura kysyi.

Sinä iltana nukkumaan mennessään Prinsessa Merja otti esiin muistilehtiönsä ja avasi sivun, johon oli listannut asioita elämänmuutosta varten. Kohta kohdalta hän yliviivasi ne. Hän oli tehnyt matkan maailman ympäri mielikuvituksissaan, novellia kirjoittaessaan. Hän ei oikeastaan tarvinnut juuri Finlandia-palkintoa. Kirjoituskilpailun voitto oli toki tuntunut makealta, mutta tärkeintä oli kirjoittaminen omaksi iloksi. Työ oli nykyään mielekästä. Laurasta Merja oli löytänyt oikean sydänystävän, eikä hän tuntenut oloaan enää yksinäiseksi. Listan kohdassa ”hyvä kroppa” prinsessa epäröi hetken. Ei hän vieläkään ollut tyytyväinen vartaloonsa. Mutta päivittäisen pyöräilyn ansiosta hän oli hoikistunut hieman ja mikä tärkeintä, hän tunsi olonsa entistä vetreämmäksi. Ei Merjaa hävettänyt kulkea rannalla bikinit päällä. Ehkä hänellä siis oli ihan tarpeeksi hyvä kroppakin.

”Että saisi päättää omasta elämästään” ja ”onnellisuus” – prinsessa melkein liikuttui ajatellessaan muutaman kuukauden takaista itseään. Mikä ihme oli saanut hänet kuvittelemaan, ettei hänellä ollut päätösvaltaa omista asioistaan? Pahan noidan taika oli tuntunut epäoikeudenmukaiselta, mutta ainakin se oli saanut Merjan miettimään sitä, mikä elämässä oli tärkeää. Prinsessa tunsi itsensä äärettömän onnelliseksi.

Yöllä kultasiipinen hyvä haltija ilmestyi unessa ja puhalsi kevyesti prinsessan kasvoihin. Samalla hetkellä Merja heräsi Pilvilinnan puutarhasta. Laura istui siinä häntä vastapäätä hymyillen. Pöydällä oli vadillinen hehkuvan punaisia mansikoita, kermavaahtoa ja muhkea suklaakakku. Käsissään naisilla oli kuohuviinilasit. ”Onnistuneelle lomamatkalle ja sille, että huomenna pääsee taas töihin!” Aurinko lämmitti ihanasti silmäripsiä myöten.

Niin prinsessa Merja eli omassa Pilvilinnassaan onnellisena elämänsä loppuun asti. Eikä häneltä ikinä puuttunut aiheita tai inspiraatiota, sillä hän ammensi niitä loputtomasti ehtymättömästä suihkulähteestään. Sen pituinen se.

jatkis osa 13.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 12/13)

Prinsessa Merja oli Lauran kanssa pyöräretkellä, kun hänen puhelimensa soi. Ystävykset olivat juuri lukitsemassa polkupyöriään uimarannan parkkipaikalla. He olivat aikeissa pulahtaa järveen, koska olivat pyöräilleet monta kilometriä. Puhelu kesti noin minuutin, ja sinä aikana Laura näki Merjan kasvojen ilmeen kääntyvän ärtyneestä yllättyneen kautta onnelliseksi. Hänen novellinsa oli voittanut kirjoituskilpailun! Laura iloitsi aidosti Merjan puolesta, sillä hän tiesi, miten paljon prinsessa oli uhrannut aikaa kirjoittamiselle.

Virkistäydyttyään vedessä he jäivät kuivattelemaan rantahiekalle ilta-aurinkoon. Merja kaivoi vesipullon repustaan ja avasi sen. Pullonsuusta pääsi sihahdus. Mitä ihmettä? Merja nosti juomapullon huulilleen ja joi. Se oli kuohuviiniä! Miten tämä oli mahdollista? Prinsessa Merja nauroi ja antoi Laurankin maistaa. Kuohuviiniä se oli, ja vieläpä ihanan kylmää ja kuivaa.

Merja kysyi Lauralta, haluaisiko tämä lähteä hänen kanssaan palkintomatkalle. Kirjoituskilpailun voitosta ansaittu matkalahjakortti oli arvoltaan niin suuri, että sillä saisi kahden hengen matkan etelään. Laura oli kuitenkin sitä mieltä, että Merjan olisi lähdettävä yksin jonnekin kauemmas, vaikka maailman ympäri. Mietittyään asiaa hetken prinsessa tuli siihen tulokseen, että mieluummin kuin yksin maailmanympärimatkalle hän lähtisi Lauran kanssa pariksi viikoksi rantalomalle. Sitä paitsi ei hän malttaisi olla kahta viikkoa pitempään pois töistä.

Merja ja Laura järjestivät töistä yhtä aikaa vapaata ja varasivat matkan Kreetalle. He pakkasivat mukaan matkalaukullisen värikkäitä kesämekkoja, bikinit sekä aurinkolasit ja -rasvan. Prinsessa Merja otti muistilehtiön ja kynän käsilaukkuunsa, sillä hän oli saanut loistavan idean uutta novellia varten, jota hän aikoi työstää loman aikana.

(jatkuu)

jatkis osa 12.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 11/13)

Sinä aamuna, kun prinsessa Merja lähti ensimmäistä kertaa koulutukseen, hän käytti erityisen paljon aikaa vaatteiden valitsemiseen. Hänestä tuntui jotenkin aivan erilaiselta kuin tavallisena työaamuna. Napittaessaan sinisiä pillifarkkujaan hän huomasi yllätyksekseen tarvitsevansa niihin vyön. Eivätkö nämä olleet ne housut, jotka hän oli haudannut vaatekaapin perukoille, koska ne kiristivät vyötäröltä?

Kurssipäivät olivat todella intensiivisiä ja tehtävät haastavia, mutta silti opiskelu ei tuntunut lainkaan rasittavalta. Päinvastoin, Merja koki saavansa koulutuspäivistä energiaa. Hän tapasi kurssilla uusia, samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vietetyt lounastauot voittivat eväiden syömisen toimiston kalseassa taukotilassa mennen tullen. Prinsessa ei ollut osannut edes kuvitella, että työstä puhuminen saati työn tekeminen voisi olla niin mielenkiintoista, kuin miltä se nyt tuntui.

Koulutuspäivät osuivat usein perjantaille, ja silloin porukka saattoi jatkaa juttua jossakin keskustan baarissa kuohuviinin äärellä. Eräänä perjantaina kotiin tullessaan aurinko paistoi vielä niin lämpimästi, että Merja päätti mennä takapihalle viimeistelemään novellinsa. Kirjoituskilpailun deadline lähestyi. Oli enää tämä viikonloppu aikaa saada teksti valmiiksi. Prinsessa kurkkasi toiveikkaana jääkaappiin. Mikä ihana näky: hyllyllä oli kulhollinen tuoreita mansikoita. Merja kirjoitti niiden voimalla yöhön asti, kunnes novelli oli viimeistelyä vaille valmis.

Sunnuntaina Merja sai työn päätökseen ja lähetti novellinsa kilpailuun. Hän tunsi olonsa niin juhlalliseksi, että pyysi opiskelukaveriaan Lauraa luokseen kylään. Lauralla ei ollut mitään erityistä tekemistä sinä päivänä, joten hän tuli mielellään. Prinsessa Merja keitti kahvit ja tarjosi Lauralle itse leipomaansa suklaakakkua. Naiset puhuivat töistä, kirjoittamisesta ja kaikesta muustakin samalla kun nautiskelivat täyteläisestä kahvista ja mehevästä kakusta.

(jatkuu)jatkis osa 11.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 10/13)

Kehityskeskustelun jälkeen prinsessa Merjasta tuntui, kuin hän leijailisi ulos esimiehensä toimistosta. Näin kevyeltä hänestä oli tuntunut viimeksi joskus silloin, kun hän vielä asui oikeassa kodissaan Pilvilinnassa. Merja oli kertonut rehellisesti, kuinka tylsänä hän työtehtäviään piti. Hän oli avoimesti puhunut harmaudesta, joka häntä ympäröi, ja tunnustanut harkinneensa työpaikan vaihdosta. Pomo oli kysynyt Merjalta, mikä häntä yleensä innosti ja inspiroi, ja hän oli kertonut kirjoittamisharrastuksestaan. Sitten oli tapahtunut jotain uskomatonta: esimies oli ehdottanut muutoksia Merjan työnkuvaan.

Johtoryhmässä oli kuulemma juuri pohdittu tapoja uudistaa yrityksen viestintästrategiaa. Kuultuaan nyt Merjan intohimosta kirjoittamiseen ja tyytymättömyydestä nykyistä työtä kohtaan pomo ehdotti, että hän alkaisi päivittää firman blogia. Hän saisi osallistua työajalla digitaalisen markkinoinnin, sisällöntuotannon ja verkkoviestinnän koulutuksiin, joissa oppisi tarvittavia uusia taitoja. Taakseen hän saisi tietysti esimiehen ja koko markkinointiosaston tuen. Kiinnostaisiko tällainen omien taitojen ja firman kehittäminen Merjaa? Hetken prinsessa kuvitteli nähneensä pomon paikalla kultasiipisen hyvän haltijan, niin ihanilta ajatukset kuulostivat.

Kotiin päin pyöräillessään Merja tunsi auringon lämmittävän selkää. Polkiessa tuli ihan hiki. Hän lampsi suoraan keittiöön, laski hanasta lasillisen kylmää vettä ja sammutti janonsa. Jostain kuului outoa pulputusta. Olikohan putkissa jotakin vikaa? Pitäisi muistaa tarkkailla tilannetta ja soittaa kiinteistöhuoltoon, jos omituinen ääni jatkuisi.

(jatkuu)

jatkis osa 10.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 9/13)

Kotiin päästyään Merja luonnosteli novellinsa juonen lehtiöön ja aloitti kirjoittamisen tietokoneella. Ensimmäinen sivu tekstiä syntyi helposti, sitten tahti alkoi hidastua. Kello oli jo niin paljon, että oli mentävä nukkumaan.

Aamulla prinsessa kuitenkin heräsi virkeänä jo ennen kellon soittoa. Hän avasi läppärin, luki illalla tuottamansa tekstin läpi ja teki pieniä korjauksia. Hän kirjoitti kappaleen lisää mutta havahtui sitten herätyskellon ääneen. Onneksi hän ei ollut pistänyt herätystä pois sängystä noustuaan, muuten hän olisi varmasti uppoutunut novellin maailmaan ja unohtanut lähteä ajoissa töihin.

Töiden jälkeen Merja pyöräili ripeästi kotiin. Novellin juoni eteni odotettua jouhevammin, ja prinsessa nautti kirjoittamisesta. Tuntien kuluttua hän havahtui kurnivaan nälkään. Keittiön kaapista löytyi vain näkkileipää ja lasipurkin pohjalle kuivahtaneen pähkinäsuklaavoin jämät. Ei sitä oikein illalliseksi voinut kutsua, mutta Merja tyytyi siihen, mitä oli, ja jatkoi taas tekstin kimpussa.

Eräänä päivänä konttorilla kesken työpäivän Merja sai esimieheltään sähköpostia. Se oli harvinaista. ”Mitä minä olen tehnyt väärin?” oli prinsessan ensimmäinen ajatus viestin ilmestyessä saapuneiden kansioon. Kyse oli onneksi vain kutsusta kehityskeskusteluun. Merja varasi ajan heti seuraavalle päivälle, sillä inhosi tämänkaltaisten ikävien asioiden turhaa pitkittämistä.

(jatkuu)

jatkis osa 9.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 8/13)

Kun kello aamuvarhain pirisi prinsessan makuuhuoneessa, olisi tehnyt mieli vain kääntää kylkeä. Mutta jälleen uusi harmaa päivä Arkimaailmassa odotti suoriutumista. Hän joi laihat aamukahvit ja hyppäsi harmaan Nissaninsa ratin taakse. Toinen toistaan tylsemmät työtehtävät odottivat häntä konttorilla.

Kun Merja käänsi avainta auton virtalukossa, ei tapahtunut mitään. Kuului vain omituinen junnaava ääni – moottori ei käynnistynyt. Muutaman kerran kokeiltuaan prinsessa joutui luovuttamaan. Auto ei suostunut lähtemään käyntiin.

Merja muisti nähneensä varastokopissa polkupyörän, joten hän lähti etsimään siihen sopivaa avainta, joka löytyikin eteisen avainkaapista. Vaatekomerossa henkarilla roikkui harmaa tuulipuku ja hyllyllä oli pyöräilykypärä. Matka töihin taittui kolmivaihteisella helkamalla yllättävän sukkelasti. Ajomatkasta virkistyneenä Merja nousi toimistorakennuksen portaat ylös kolmanteen kerrokseen, asettui työpöytänsä taa ja ryhtyi naputtelemaan.

Harmaat päivät seurasivat toisiaan. Prinsessa Merja vei auton korjaamolle mutta tottui sillä välin pyöräilemään työmatkansa, joten siitä eteenpäin auto sai jäädä pihaan niinä aamuina, kun ei satanut vettä. Polkeminen tuntui molempiin suuntiin virkistävältä.

Jukka pommitti viesteillä lähes päivittäin. He tapasivat vielä kahdesti, mutta Merja ei nauttinut tapaamisista, sillä Jukka puhui taukoamatta täysin yhdentekevistä ja epäkiinnostavista asioista. Prinsessan kuulumiset tai persoona eivät näyttäneet kiinnostavan miestä laisinkaan. Niinpä Merja rohkaistui sanomaan, että ei tahdo enää tavata. Elmerin kanssa Merja olisi halunnut nähdä uudestaan mutta tämä ei ottanut yhteyttä, vaikka mukavasta sunnuntaibrunssista oli kulunut jo kaksi viikkoa.

Enemmän kuin deittailu Merjaa oli alkanut kiinnostaa kirjastosta lainattu luovan kirjoittamisen opas. Hän yritti joka päivä tehdä vähintään yhden kirjoitusharjoituksen. Luettuaan kirjan kannesta kanteen ja tehtyään kaikki harjoitukset Merja lähti kirjastoon palauttamaan opusta.

Kirjaston ilmoitustaululla oli tiedote kirjoituskilpailusta, johon haettiin ennen julkaisemattomia novelleja aiheesta ”maailmanympärimatka” ja jonka pääpalkintona oli matkalahjakortti. Prinsessa Merja päätti osallistua kilpailuun. Hän tunsi adrenaliinin kohisevan kehossaan välittömästi, kun hahmotelma novellin juonesta ja rakenteesta alkoi syntyä mielessä.

(jatkuu)

jatkis osa 8.png

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 7/13)

Viesti oli Jukalta. ”Hei, ja oikein paljon kiitoksia upeasta seurastasi lauantaina. Nautin suunnattomasti yhdessä viettämästämme ajasta ja haluaisin tavata sinua uudestaan. Olisi ihanaa tutustua perin pohjin. Olen menossa tänään kirjastoon kuuntelemaan luentoa rakkausrunoudesta antiikin Kreikassa. Kiinnostaisiko sinua tulla mukaan?”

Luento oli jo alkamassa, mutta Jukkaa ei näkynyt. Merja istui luentosalissa ja kuikuili ovelle. Vasta kun esiintymislavalla hermostuneena papereitaan hypistelevä kirjallisuudentutkija oli aloittanut luentonsa, Jukka hiipi Merjan viereen istumaan. Jukka ei malttanut olla kertomatta myöhästymisensä syytä. Se olikin pitkä ja polveileva tarina, joka alkoi työpaikalla rikki menneestä kahvimukista ja päättyi kompastumiseen kirjaston portailla.

Luennoitsija tuntui päässeen vauhtiin, ja antiikinaikainen rakkausrunous kuulosti oletettua kiinnostavammalta. Jukka vain ei malttanut kuunnella. Saatuaan juttunsa loppuun hän veti henkeä ja selitti seikkaperäisesti, millä luennolla hän viimeksi oli täällä käynyt. Kun edessä istuva mies kääntyi ja pyysi olemaan hiljempaa, Jukka pyöritteli silmiään ja vaikeni – mutta vain hetkeksi. Luennon jälkeen Jukka pyysi Merjaa kahville, mutta tämä vetosi muihin kiireisiin ja lähti kotiin.

Illalla Prinsessa Merja kömpi peiton alle kirjastosta lainaamansa kirjan kanssa. Hän oli Jukkaa odotellessaan kierrellyt hyllyjen väleissä, ja käsiin oli osunut luovan kirjoittamisen opas, jota hän nyt alkoi selailla. Opuksessa oli sekä kirjoittamisen teoriaa että käytännön harjoituksia. Heti ensimmäinen kirjoitusharjoitus kuulosti niin houkuttelevalta, että Merjan oli pakko tarttua lehtiöön ja kynään ja kokeilla sitä.

Pari tuntia myöhemmin Merja huomasi kellon olevan jo vaikka mitä. Hän oli aivan uppoutunut kirjoittamiseen, vaikka huomenna oli työpäivä ja aikainen herätys. Vastentahtoisesti hän laski kirjoitusvälineet ja kirjan yöpöydälle, asetti herätyskellon soimaan ja alkoi nukkua.

(jatkuu)

jatkis osa7.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 6/13)

Prinsessa Merja avasi tietokoneen ja meni TE-toimiston sivuille. Tampereella avoimia työpaikkoja oli yhteensä 1613 kappaletta. Hän selaili nimikkeitä: Robotic Process Automation Specialist, tigrinjan kielen tulkki, ripsiteknikko, Embedded Systems Engineer… Miten paljon olikaan olemassa jännittäviä työmahdollisuuksia.

Merja päätti jättää alanvaihtosuunnitelmat toistaiseksi hautumaan ja luki listan seuraavat kohdat: maailmanympärimatka ja Finlandia-palkinto. Hänhän voisi kirjoittaa esikoisteoksensa reissun päällä!

Muutamaa tuntia myöhemmin Merja luovutti ja painoi läppärin kannen kiinni. Matkaa maailman ympäri ei ollutkaan niin helppo järjestää, kuin hän oli kuvitellut. Matkatoimiston sivuilla myytiin lentolippupaketteja parilla tuhannella eurolla, mikä kuulosti vielä ihan kohtuulliselta. Mutta lueskeltuaan lukuisia matkablogeja Merja tajusi, että lentoliput olivat yksi matkan pienimmistä kuluista. Useampi bloggari oli saanut matkaan kulumaan yli neljäkymmentätuhatta euroa, eli koko vuoden tienestit. Ei hänellä ollut sellaisia rahoja.

Merja kävi keittiössä juomassa lasillisen haaleaa hanavettä. Sammutettuaan janonsa hän huokaisi syvään. Hän oli jo niin väsynyt ruudun tuijottamiseen, että päätti jättää matkasuunnitelmat vielä auki, ainakin yön yli.

Maanantaiaamu näyttäytyi ankeaa ankeampana. Tummanharmaat pilvet notkuivat matalalla kerrostalojen kattojen yllä ja näytti siltä kuin keittiön ikkunassa olisi ollut savulasi. Kaurapuuroa suuhun lusikoidessaan ja synkkää maisemaa tuijottaessaan Merjasta alkoi tuntua ylivoimaisen alakuloiselta. Sitten kännykästä kuului kilahdus.

(jatkuu)

jatkis osa 6.jpg

Kuva: Pixabay