Tämä kesä lukuina

Kesälomani kesti yhdeksän viikkoa, joista neljä vietin mökillä. Tein töitä kahdella eri leirillä yhteensä kahdeksan päivää. Auto temppuili, ja sitä piti käyttää huollossa kolmesti.

Kävin kahdessa maauimalassa. Järvessä uin lukuisia kertoja, jopa kahdessa eri järvessä saman päivän aikana. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin kastautumaan Mustaanmereen.

Olin mukana juhlimassa yksiä polttareita, rippijuhlia ja syntymäpäiviä. Tupaantuliaisiin menon jouduin perumaan, koska tulin kipeäksi. Kävin huvipuistossa kahdesti ja kerran kesäteatterissa.

auringonkukkapelto.jpgOstin kotiin neljä kesäkukkaa, joista onnistuin pitämään hengissä kaksi. Tämän upean auringonkukkapellon näin Bulgariassa.

 

 

Vertailussa maauimalat: Vanha Turku vastaan uusi Tampere

Rakastan kesää ja uimista. Tänä kesänä olen käynyt testaamassa kaksi maauimalaa: Yli sata vuotta sitten avatun Kupittaan ja eilen auenneen Tampereen maauimalan. Etenkin Kupittaan maauimalaa Turussa pidetään yleisesti lapsiperheiden suosikkina; Tampereelle ei vielä ole kehittynyt erityistä mainetta. Arvioni on tehty tietenkin lapsettoman ihmisen näkökulmasta.

 

Historia 

Kupittaa: Kupittaan lähde on tunnettu vähintään satojen vuosien ajan. Paikalle on rakennettu ensimmäinen kylpylä 1700-luvulla ja maauimala vuonna 1910.

Tampere: Suunnitelma maauimalasta on elänyt vuosikymmeniä, mutta päätös sen rakentamisesta nuijittiin lopullisesti vasta viime vuonna. Uuden maauimalan avajaisia vietettiin eilen, 1.8.2018.

 

Alue

Kupittaa: Sijaitsee Kupittaanpuistossa, jossa on myös mm. lintupuisto, lasten liikennepuisto ja Seikkailupuisto. Maauimalassa on altaiden lisäksi auringonottoon tarkoitettu nurmialue sekä pieni leikkikenttä. Kahviosta saa pientä syötävää ja juotavaa.

Tampere: Sijaitsee Kiovanpuistossa Kalevan uintikeskuksen yhteydessä. Sen vieressä on myös lasten liikennepuisto. Maauimalaan kuuluu laaja puistomainen nurmialue. Allasaluetta ympäröivällä kivetyksellä on yleisön vapaassa käytössä aurinkotuoleja. Kahviosta saa pientä syötävää ja juotavaa.

 

Uima-altaat

Kupittaa: 50 metrin allas, lastenallas, kahluuallas ja 25 metrin kuntouintiallas.

Tampere: 50 metrin kuntouintiallas, lastenallas, kahluuallas ja hyppyallas.

 

Pukuhuoneet ja suihkut

Kupittaa: Yksittäisiä pukukoppeja, ulkosuihkut

Tampere: Naisten ja miesten pukuhuoneet, joissa myös suihkut. Lisäksi ulkosuihkuja.

 

Ekstraa

Kupittaa: Vesiliukumäki

Tampere: Hyppytorni (tasot 3, 5, 7 ja 10 m). Lisämaksusta käytössä Uintikeskuksen palvelut (mm. sauna ja kuntosali).

 

Pääsymaksu

Kupittaa: kertamaksu 5,50 € ja 10 kerran sarjaranneke 40 €

Tampere: kertamaksu 5,50 € ja 10 kerran sarjaranneke 44 €

 

Arvio

Kupittaa: Koska kaikki altaat kuntouintiallasta lukuun ottamatta on lapsia varten, saa kuntouimari kauhoa 25 metrin altaassa rauhassa. Altaasta on osa varattu vesijuoksijoille, ja vesijuoksuvöitä saa lainata ilmaiseksi. Kokonaisuudessaan alue on aika pieni verrattuna Tampereen maauimalaan, ja ruuhkaisena päivänä ihmispaljous voi olla ahdistavaa.

Tampere: Kuntouintialtaasta on osa varattu vesijuoksijoille, ja vesijuoksuvöitä saa lainata ilmaiseksi. Koska lastenallas on kauttaaltaan alle metrin syvä, isommat lapset leikkivät myös kuntouintialtaassa. Vaikka radat on selkeästi merkitty uimareiden ja vesijuoksijoiden käyttöön, saivat lapset ainakin avajaispäivänä polskutella siellä vapaasti, mikä teki kuntoilusta lähes mahdotonta. Tähän toivottavasti puututaan jatkossa paremmin. Alue on Kupittaan maauimalaan verrattuna valtava, ja nurmikolta löytyy varmasti rauhallista oleilutilaa, jos ihmispaljous alkaa ahdistaa.

 

Lisätietoja

Kupittaa: Kupittaapuiston historiaa, maauimalan omat sivut 

Tampere: Aamulehden juttu, jossa hyvä havainnekuva alueesta, maauimalan omat sivut

maauimala.jpgPresidentti Kekkonen kuulemma neuvoi käymään vessassa aina kun se on mahdollista. Oma mottoni on: ”Ui aina kun voit.”

Kuva: Pixabay

Pedagogisia oivalluksia remonttihommissa

Viime viikolla teimme perheeni kanssa mökillä saunaremonttia. Tein työmaalla muutamia havaintoja, joita voi soveltaa suoraan opettajan työhön. Ne saattavat kuulostaa itsestäänselvyyksiltä eivätkä toki tulleet minullekaan uusina asioina, mutta oppijan ja tehtävien suorittajan roolissa toimiessani nämä seikat kirkastuivat minulle uudesta näkökulmasta.

 

Nämä kolme opettajan työssä oleellista asiaa oivalsin saunaremontin aikana:

 

  1. Tehtävät täytyy mitoittaa tekijän mukaan siten, että ne on mahdollista suorittaa.

Minulle annettiin tehtäväksi putsata vanhat maalit muurin pinnasta teräsharjalla, jonka tehokas käyttö olisi vaatinut paljon enemmän voimaa kuin mitä minulla on. Hommasta ei tullut mitään. Mieheni tuli näyttämään, kuinka harjaa on tarkoitus käyttää – mutta en millään saanut sillä tehtyä samanlaista jälkeä kuin hän – yksinkertaisesti siitä syystä, että en pystynyt painamaan harjaa muurin pintaa vasten tarpeeksi kovaa. Koin epäonnistuneeni ja olin harmissani.

Opettajana en vaadi oppilailta mahdottomia. Esimerkiksi luettavan kaunokirjallisuuden saa jokainen valita itse. Moni yläkoululainen lukee jo paksuja aikuistenromaaneja, mutta jollekin on suuri saavutus tavata läpi ristoräppääjä vielä ysilläkin. Kirjallisuuskasvatuksen tärkein tavoite on lukuinnon herättäminen; liian vaikea tehtävä tappaa motivaation.

 

  1. Prosessi, sen tavoitteet ja arviointikriteerit on oltava selvillä alusta asti.

Muuria rapsuttaessani minulla ei ollut ihan tarkkaa käsitystä siitä, minkälaista jälkeä minun olisi pitänyt saada aikaan. Epäsopivasta työvälineestä johtuen en aluksi saanut oikein mitään irti. Kun vaihdoin teräsharjan hiomakoneeseen, työ alkoi sujua paremmin. Vanha maali oli paikoin silti tiukassa, ja hammasta purren hinkkasin yhden tiilen kerrallaan puhtaaksi. Hiki ja kyyneleet vain valuivat. Aherrukseni päätteeksi sain kuulla, että olin tehnyt liiankin puhdasta jälkeä. Ärsytti, koska olin turhaan ponnistellut – vähempikin olisi riittänyt.

Tästä olen puhunut jo aiemmassa blogikirjoituksessani, joka käsitteli arvioinnin objektiivisuutta. Nyt sain itse konkreettisesti kokea, kuinka valtavasti prosessin ja sen arvioinnin etukäteen ymmärtäminen auttaa varsinaisen tehtävän suorittamista. Myös se, miksi jotakin tehdään, on tärkeää motivaation kannalta. Minun oli puhdistettava muurista vanha maali ja noki, jotta sen voisi maalata uudelleen. Mutta mihin tarvitaan lauseenjäsennystä?

 

  1. Tylsien töiden tuunaaminen toimii luokassa ja raksalla.

Jynssätessäni muurista nokia pois maalin rapsuttamisen jälkeen kuuntelin äänikirjasovelluksesta Olli Jalosen mukaansatempaavaa uutuusromaania Taivaanpallo, ja työ sujui leppoisasti. Vaikka tehtävä oli hitaasti etenevä ja vähän hankalakin, nautin niin paljon matkasta 1600-luvun Saint Helenalle, että tilanne tasoittui siedettäväksi.

Kun koulussa opetellaan vaikkapa tunnistamaan suomen eri murteiden piirteitä, harjoittelu voi olla tylsää tai se voi olla mielekästä. Jokaisen aiheen ja asian pystyy tuunaamaan niin, ettei oppiminen tunnu puuduttavalta. On opettajasta kiinni, kuinka paljon vaivaa hän haluaa nähdä sen eteen. Jos opettaja ei aina jaksa keksiä hauskaa tapaa opiskella tylsiä asioita, voi edes oppimistilannetta tuunata sen verran, että jokainen tuntisi olonsa luokassa mukavaksi. Koulussa ei tarvitse olla aina hauskaa, mutta en näe mitään syytä olla muokkaamatta olosuhteita mahdollisimman miellyttäviksi.

hankaussieni

Kuvassa alapuolella on hankaussieni, jota käytin muurin putsaamiseen ennen sen maalaamista. Yllä on sama tuote uutena. Voit keksiä itse, mitä kuva mahdollisesti symboloi.

Mitä yhteistä on työuupumuksella ja saunaremontilla?

Muistatteko kuvan lumikinoksen alle hautautuneesta saunasta, jonka postasin viime pääsiäisen jälkeen? Kuvaan liittyvässä kirjoituksessa kerroin työuupumuksestani. Kevättalvella koin tilanteeni todella ahdistavana ja olin epäileväinen sen suhteen, mahtaako ratkaisua löytyä kovin helposti. Olin vaihtamassa ainakin työpaikkaa ja jopa kokonaan alaa. Mutta jo ensimmäisen psykologikäynnin jälkeen aloin uskoa siihen, että toivoa vielä on.

Tapasin työpsykologin lopulta vain kahdesti, ja oikeastaan toisella kerralla menin vastaanotolle vain saadakseni ulkopuolisen mielipiteen itse keksimääni ratkaisumalliin. Toukokuussa anoin ja sain ensi lukuvuodeksi opintovapaata; ostin itselleni aikaa rauhoittua ja miettiä.

Aurinko sulatti lumet saunan katolta. Meneekö symboliikka jo överiksi, jos kerron, että tällä viikolla olen ollut perheeni kanssa mökillä tekemässä saunaremonttia? Ensin purimme kaiken – vain ulkokuori jätettiin pystyyn. Sen jälkeen vanha ulko-ovi tukittiin ja pukuhuoneen ikkunasta rakennuksen toiselta puolelta tehtiin uusi sisäänkäynti. Pari lahonnutta seinähirttä piti vaihtaa. Löylyhuoneeseen rakennettiin uudet lauteet vastakkaiselle seinälle kuin missä ne ennen olivat. Myös kaikki pinnat uusittiin.

Kesän aikana olen pistänyt myös omaa elämääni jossain määrin uusiksi, vanhat raamit kuitenkin säilyttäen. Loman alussa minulle tarjottiin ensi lukuvuodeksi osa-aikaista sijaisuutta lukion puolella entuudestaan tutusta koulusta. Lupasin mennä. Aion siis sekä opiskella että tehdä puolipäiväisesti töitä. Ehkä ensi vuoden aikana saan selville, mikä tökkii: yläkoulun opettajan työ, opettajan työ yleensä vai työ nykyisessä koulussani.

Kirjoitin opintovapaa-aikeita käsittelevässä blogipostauksessani, että tavoitteeni on ensi vuoden aikana saada muut työt tuottamaan sen verran, että voisin irtisanoutua opettajan virasta. Se on edelleen aikomukseni – mutta vain siinä tapauksessa, että tajuan, etten enää halua opettaa. Onhan ihan mahdollista, että vuoden tauon ja muutaman lukiokurssin jälkeen vanha duuni alkaa taas maistua!

sauna.jpgEi kaikkea vanhaa viety saunalta kaatopaikalle. Säästimme esimerkiksi tämän mummoni kirjoman taulun.

 

Näiden vinkkien avulla saat kesäkukat kukoistamaan

Pidän itseäni hyvänä kasvattajana. Olen innostava, joustava ja johdonmukainen. Olen kuitenkin joutunut nöyrtymään sen asian edessä, etteivät kykyni ylety ihmisistä kasvikunnan puolelle. En pysty pitämään hengissä mitään tekokukkaa kummempaa. Surullisin esimerkki olemattomasta viherpeukalostani on romanttinen yritykseni yhdistää minun ja mieheni kaksi kaktusta samaan ruukkuun – ne molemmat kuolivat operaation vuoksi.

Muutimme muutama vuosi sitten rivitaloon, mutta puutarhakärpänen ei ole vieläkään päässyt puraisemaan minua. Naapurit vain ahertavat puutarhoissaan ja nostelevat ulkoportailleen toinen toistaan hienompia kukka-asetelmia. Meidän pihastamme on usein ruohokin leikkaamatta, koska olemme koko ajan jossain menossa. Minusta tuntuu siltä, että elämässä on tärkeämpääkin tekemistä kuin rikkaruohojen kitkeminen.

Arvostan kyllä kaikkia kauniita pensaita ja kukkia, jotka joku edellinen asukas on pihaamme istuttanut, ja poden syyllisyyttä siitä, etten ole kiinnostunut kukkapenkin tai kasvimaan kuopsuttamisesta. Naapureiden istutukset todella ilahduttavat minua, joten haluaisin koristaa myös omaa pihaamme. Tänä kesänä päätin kerrankin panostaa ja ostin kesäkukkia.

Lähdin kauppaan aikeenani ostaa tekokukkia. Puutarhamyymälässä jokin aivoissani kuitenkin naksahti väärään asentoon ja päädyin raahaamaan kotiin useita ihka eläviä kasveja. Olihan minulla koko kesä aikaa vain lomailla. Kai sitä nyt lomalla ehtisi sentään kerran päivässä antaa kukille vettä.

petunia.jpg

Eikö jättiamppelissa rönsyävä petuniani olekin upea?

No, voin kertoa, että ei ehdi. Olen flunssasta toivuttuani viettänyt kotosalla tasan yhden kokonaisen viikon, ja silloinkin kävin joka toinen päivä yhdellä leirillä vetämässä teatterityöpajoja. Muuten olen ollut mökillä tai jossain muualla reissussa. Sillä välin sukulaiset ja naapurit ovat joutuneet hoitamaan kukkiani. Kokemuksesta viisastuneena haluankin nyt jakaa teille kolme parasta kukkienhoitovinkkiäni.

 

Kolme vinkkiä, joiden avulla saat kesäkukat kukoistamaan:

  1. Osta tekokukkia. Jos on pakko ostaa oikeita kukkia, osta helppohoitoisia, älä esim. atsaleaa.
  2. Helppohoitoisetkin kukat, kuten petunia, vaativat jatkuvaa hoitoa. Niitä on kasteltava päivittäin ja nypittävä kuihtuneet kukinnot pois. Jos et ole itse koko ajan kotona, varmista etukäteen, että ystävällinen naapuri tai joku muu läheinen on valmis hoivaamaan kasvejasi.
  3. Kesän kaunein kukka olet sinä itse. Tärkeintä on huolehtia siitä, että pysyt itse virkeänä ja jaksat kukoistaa täydessä loistossasi koko ihanan kesän! Älä siis murehdi liikaa, jos varoituksista huolimatta ostettu atsalea kuihtuu helteellä. Yritä varautua ensi vuotta varten paremmin ja paina mieleesi kohdat 1. ja 2.

atsalea ennen.jpg atsalea-jc3a4lkeen.jpg

Valtavan kaunis (ja kallis) atsaleani ennen ja jälkeen.

Aki Kaurismäen kanssa flunssassa

Kirjoitin viime viikolla siitä, kuinka minulla on tapana täyttää kalenteriani hullun tavalla enkä ehdi tarpeeksi olla vain. Haluan kuitenkin vielä korostaa sitä, että täyteen ammutussa kalenterissani lähes kaikki merkinnät tarkoittavat itse valitsemiani, kivoja ja mielenkiintoisia menoja, joihin haluan osallistua.

Vaikka tykkään enemmän olla menossa ja tehdä asioita kuin maata kotona sohvalla, aina ei jaksaisi sauhuta. Juuri kun olin ajatellut kesäloman alkajaisiksi olla muutaman päivän ihan vain kotona tekemättä mitään, mieheni alkoi tehdä mieli lähteä mökille. ”Mä en jaksa lähteä! Mä haluan kerrankin olla rauhassa!” julistin. Mökillä on ihanaa, mutta siellä on aina kaikkea pientä puuhaa; siellä ei voi hyvällä omallatunnolla vain levätä.

Olinkohan alitajuisesti ennakoinut hiipivää flunssaa? Samana iltana nimittäin kurkkukipu yltyi, ja seuraavana aamuna herätessäni olo oli jo todella kurja. Tilannetta hetken mietittyään mieheni pakkasi auton ja lähti koiran kanssa mökille jättäen minut yksin kotiin sairastamaan. Minullahan oli vain ihan normaali flunssa, kaappi täynnä ruokaa ja toimiva nettiyhteys – ei siis akuuttia hätää. Sain viettää kolme vuorokautta yksin kotona ilman houkutusta keksiä mitään ylimääräisiä menoja tai tekemistä, koska olin kipeä. Nukuin, luin, katselin elokuvia ja tein käsitöitä.

Aluksi miehen ratkaisu häipyä mökille tuntui vähän tylyltä. Mutta sitten tajusin hänen tehneen juuri niin kuin olin toivonut. Minä sain kerrankin olla rauhassa kotona. Mikä parasta, myös mies ja koira saivat, mitä halusivat: He pääsivät mökille tekemään omia juttujaan.

sinitiainen.jpgSamalla kun join teetä ja niiskutin sohvalla, tein ristipistoja ja katselin Aki Kaurismäen elokuvia Yle Areenasta. Jos et vielä ole nähnyt elokuvaa Toivon tuolla puolen, suosittelen sitä lämpimästi!

Kalenterin orja

Sunnuntaina herätessäni tajusin huikean jutun: Seuraavat neljätoista kuukautta ovat minun omaisuuttani. Saan tehdä ihan mitä huvittaa. Aioin kirjoittaa siitä heti blogiin ja fiilistellä. Sitten heräsi pelko: Osaisinko hyödyntää ajan oikein? Kirjoittamisesta ei tullut yhtäkkiä mitään.

Olen mestari täyttämään kalenterini. Teen merkintöjä lähes maanisesti ja alan suorittaa. Viimeiset pari vuotta olen tietoisesti pyrkinyt tästä tyylistä eroon ja opetellut sanomaan ”ei”. Olen päättänyt ryhtyä vain oikeasti kiinnostaviin projekteihin ja kieltäytynyt kaikista itselleni vähemmän tärkeistä menoista. Pyrin pitämään kiinni siitä, että vuodessa olisi edes muutama viikonloppu, jolloin ei kalenterissa lue mitään. Joskus on myös päästävä työpäivän jälkeen vain kotisohvalle makaamaan.

Vaikka kalenterissa olisi pelkkiä mukavia menoja, saan liioista merkinnöistä aikaiseksi kamalan stressin. Tähän mennessä tänä vuonna kalenteristani löytyy yhteensä kolme kokonaan tyhjää viikonloppua: alkuvuodesta, kun vietin virkavapaata yksin Espanjassa.

Fiilistelevää blogitekstiä ei syntynyt sunnuntaina eikä maanantainakaan. Ensimmäiset kesälomapäiväni olen keskittynyt töihin: Olen luvannut mennä parille kesäleirille pitämään työpajoja. Kun eilen sain niiden suunnittelun hyvälle mallille, päätin ilmoittautua vielä yksille festareille talkoolaiseksi. Opetteluni balanssin löytämiseksi taitaa vielä olla kesken.organizer-791939_1920.jpg

Jos kalenteri näyttää liian tyhjältä, ahdistun siitäkin. Olenko menetetty tapaus, vai löydänkö tasapainon vielä jonakin päivänä?

Kuva: Pixabay

Kulunut viikko lukuina

Tällä viikolla olen viimeistellyt ja syöttänyt koneelle 122 oppilaan arvioinnit, joista 67 päättöarviointia. Wilma on kaatunut kaksi kertaa.

Olen käynyt kolme kertaa järvessä uimassa ja syönyt neljä jäätelöä.

Työpäiviä on jäljellä enää kuusi. Sen jälkeen minulla on kaksi kuukautta lomaa, ja sitten kaksitoista kuukautta opintovapaata.

touko25.jpg

 

Kolme syytä olla opettaja

Kun Elinkeinoministeriö esittää koulujen kesäloma-ajan siirtoa sillä perusteella, että muuten ”matkailuelinkeino menettää yli 200 miljoonaa euroa joka kesä”, on aika pysähtyä hetkeksi ja miettiä: Mitä täällä oikein tapahtuu? Uutisissa ei ole tarkemmin avattu, mihin laskelmat perustuvat. Mietin, miten se vaikuttaa työllisyyteen, lomailevatko lapset kesäkuun alussa vai elokuun lopussa. Työikäisten työttömien luulisi pääsevän yhtä hyvin sesonkitöihin kesä- tai elokuussa.

Aihe oli esillä jo alkuvuodesta, jolloin uutisoitiin ruotsinkielisten koulujen rehtoreiden vaativan kesäloman siirtoa. Silloin perusteena oli lähinnä sää. ”Suomen alkukesä on usein kylmä ja sateinen, kun taas loppukesän sää on usein lämmin ja aurinkoinen” rehtoreiden tekemässä kansalaisaloitteessa todetaan. Ilmatieteenlaitoksen mukaan kuitenkin kesäkuun alussa on keskimäärin parempi sää kuin elokuun lopussa. Olisiko kannattanut tarkistaa faktat ensin?

Koulun perimmäinen tarkoitus ei ole palvella matkailualan tarpeita eikä säilöä lapsia sateensuojaan siksi aikaa, kun vanhemmat ovat töissä. ”Jos jostain löytyy ongelma, ratkaisu tuntuu olevan se että koulussa pitäisi puuttua asiaan. Oikeasti koulussa pitäisi opettaa lapsille kouluaineita”, kirjoittaa Tommi Kinnunen Ylen kolumnissa. Hän on oikeassa. Opettajien vastuulle on sysätty jo vaikka mitä mutta resursseja vain vähennetty. Ennen sanottiin, että on kolme syytä olla opettaja: kesä, heinä, elo. Nykyään on vaikea keksiä yhtäkään.

7BB02043-7CE5-48FC-8958-10BCA9A2F235.png

Jos koulujen kesälomia siirretään, perustelun täytyy olla pedagoginen. Syyksi eivät riitä elinkeinoelämän tarpeet tai sää.

 

 

 

 

Miksei Jumalasta voi puhua neutraalisti?

Silmiini sattui Ylen uutinen oululaiskoulun saamasta huomautuksesta koskien uskonnollisia aamunavauksia. Lain mukaan uskonnollisen aamunavauksen ajaksi koulun on järjestettävä mielekästä muuta toimintaa niille oppilaille, jotka eivät osallistu evankelisluterilaiseen uskonnonopetukseen. Uutisessa mainittu koulu sai huomautuksen siitä, ettei tällaista vaihtoehtoa ollut tarjolla, vaan uskonnollista sisältöä pakkosyötettiin kaikille.

Oman kokemukseni mukaan monessa koulussa on erikseen seurakunnan aamunavaus ja et-aamunavaus. Sekin on kyseenalainen toimintamalli, sillä opetuksenjärjestäjän pitäisi huolehtia siitä, että aamunavaukseen voi osallistua ilman leimautumisen pelkoa. Jos koulussa järjestetään yksi aamunavaus kirkkoon kuuluville ja toinen niille, jotka eivät kuulu kirkkoon, oppilaan vakaumus tulee väistämättä ilmi.

Monessa koulussa et-oppilaat saavat odottaa uskonnollisen aamunavauksen ajan käytävässä, mikä on vielä kyseenalaisempaa, sillä käytävässä istuminen ei ole mielekästä korvaavaa toimintaa. Lain mukaan koulupäivän täytyy alkaa aina aamunavauksella. Myös kirkkoon kuulumattomilla oppilailla pitää olla siihen oikeus joka aamu.

Koulun uskonnonopetus on tunnustuksetonta. Myös seurakunnan pitämien aamunavauksien pitäisi olla tunnustuksettomia. En käsitä, miksi papin tai nuoriso-ohjaajan on pakko siunata ja rukoilla koulun aamunavauksessa. Miksei Jumalasta voi puhua neutraalimpaan sävyyn, niin että kaikki voisivat osallistua lakisääteiseen aamunavaukseen ilman ylimääräistä säätöä ja ongelmia?

kirkkoOpettajalla ei ole oikeutta uskonnonvapauteen. Virkavelvollisuus menee kansalaisoikeuksien edelle. Opettajan on siis pakko osallistua uskonnolliseen aamunavaukseen virkansa puolesta, vaikka se olisi hänen vakaumuksensa vastaista. Kesälomareissulla kirkkoon kuulumaton opettaja saattaa nauttia kylmän huurteisen kirkon terassilla. Kuvassa Kööpenhaminassa sijaitseva Restaurant Maven.