Tämä kesä lukuina

Kesälomani kesti yhdeksän viikkoa, joista neljä vietin mökillä. Tein töitä kahdella eri leirillä yhteensä kahdeksan päivää. Auto temppuili, ja sitä piti käyttää huollossa kolmesti.

Kävin kahdessa maauimalassa. Järvessä uin lukuisia kertoja, jopa kahdessa eri järvessä saman päivän aikana. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin kastautumaan Mustaanmereen.

Olin mukana juhlimassa yksiä polttareita, rippijuhlia ja syntymäpäiviä. Tupaantuliaisiin menon jouduin perumaan, koska tulin kipeäksi. Kävin huvipuistossa kahdesti ja kerran kesäteatterissa.

auringonkukkapelto.jpgOstin kotiin neljä kesäkukkaa, joista onnistuin pitämään hengissä kaksi. Tämän upean auringonkukkapellon näin Bulgariassa.

 

 

Vertailussa maauimalat: Vanha Turku vastaan uusi Tampere

Rakastan kesää ja uimista. Tänä kesänä olen käynyt testaamassa kaksi maauimalaa: Yli sata vuotta sitten avatun Kupittaan ja eilen auenneen Tampereen maauimalan. Etenkin Kupittaan maauimalaa Turussa pidetään yleisesti lapsiperheiden suosikkina; Tampereelle ei vielä ole kehittynyt erityistä mainetta. Arvioni on tehty tietenkin lapsettoman ihmisen näkökulmasta.

 

Historia 

Kupittaa: Kupittaan lähde on tunnettu vähintään satojen vuosien ajan. Paikalle on rakennettu ensimmäinen kylpylä 1700-luvulla ja maauimala vuonna 1910.

Tampere: Suunnitelma maauimalasta on elänyt vuosikymmeniä, mutta päätös sen rakentamisesta nuijittiin lopullisesti vasta viime vuonna. Uuden maauimalan avajaisia vietettiin eilen, 1.8.2018.

 

Alue

Kupittaa: Sijaitsee Kupittaanpuistossa, jossa on myös mm. lintupuisto, lasten liikennepuisto ja Seikkailupuisto. Maauimalassa on altaiden lisäksi auringonottoon tarkoitettu nurmialue sekä pieni leikkikenttä. Kahviosta saa pientä syötävää ja juotavaa.

Tampere: Sijaitsee Kiovanpuistossa Kalevan uintikeskuksen yhteydessä. Sen vieressä on myös lasten liikennepuisto. Maauimalaan kuuluu laaja puistomainen nurmialue. Allasaluetta ympäröivällä kivetyksellä on yleisön vapaassa käytössä aurinkotuoleja. Kahviosta saa pientä syötävää ja juotavaa.

 

Uima-altaat

Kupittaa: 50 metrin allas, lastenallas, kahluuallas ja 25 metrin kuntouintiallas.

Tampere: 50 metrin kuntouintiallas, lastenallas, kahluuallas ja hyppyallas.

 

Pukuhuoneet ja suihkut

Kupittaa: Yksittäisiä pukukoppeja, ulkosuihkut

Tampere: Naisten ja miesten pukuhuoneet, joissa myös suihkut. Lisäksi ulkosuihkuja.

 

Ekstraa

Kupittaa: Vesiliukumäki

Tampere: Hyppytorni (tasot 3, 5, 7 ja 10 m). Lisämaksusta käytössä Uintikeskuksen palvelut (mm. sauna ja kuntosali).

 

Pääsymaksu

Kupittaa: kertamaksu 5,50 € ja 10 kerran sarjaranneke 40 €

Tampere: kertamaksu 5,50 € ja 10 kerran sarjaranneke 44 €

 

Arvio

Kupittaa: Koska kaikki altaat kuntouintiallasta lukuun ottamatta on lapsia varten, saa kuntouimari kauhoa 25 metrin altaassa rauhassa. Altaasta on osa varattu vesijuoksijoille, ja vesijuoksuvöitä saa lainata ilmaiseksi. Kokonaisuudessaan alue on aika pieni verrattuna Tampereen maauimalaan, ja ruuhkaisena päivänä ihmispaljous voi olla ahdistavaa.

Tampere: Kuntouintialtaasta on osa varattu vesijuoksijoille, ja vesijuoksuvöitä saa lainata ilmaiseksi. Koska lastenallas on kauttaaltaan alle metrin syvä, isommat lapset leikkivät myös kuntouintialtaassa. Vaikka radat on selkeästi merkitty uimareiden ja vesijuoksijoiden käyttöön, saivat lapset ainakin avajaispäivänä polskutella siellä vapaasti, mikä teki kuntoilusta lähes mahdotonta. Tähän toivottavasti puututaan jatkossa paremmin. Alue on Kupittaan maauimalaan verrattuna valtava, ja nurmikolta löytyy varmasti rauhallista oleilutilaa, jos ihmispaljous alkaa ahdistaa.

 

Lisätietoja

Kupittaa: Kupittaapuiston historiaa, maauimalan omat sivut 

Tampere: Aamulehden juttu, jossa hyvä havainnekuva alueesta, maauimalan omat sivut

maauimala.jpgPresidentti Kekkonen kuulemma neuvoi käymään vessassa aina kun se on mahdollista. Oma mottoni on: ”Ui aina kun voit.”

Kuva: Pixabay

Pedagogisia oivalluksia remonttihommissa

Viime viikolla teimme perheeni kanssa mökillä saunaremonttia. Tein työmaalla muutamia havaintoja, joita voi soveltaa suoraan opettajan työhön. Ne saattavat kuulostaa itsestäänselvyyksiltä eivätkä toki tulleet minullekaan uusina asioina, mutta oppijan ja tehtävien suorittajan roolissa toimiessani nämä seikat kirkastuivat minulle uudesta näkökulmasta.

 

Nämä kolme opettajan työssä oleellista asiaa oivalsin saunaremontin aikana:

 

  1. Tehtävät täytyy mitoittaa tekijän mukaan siten, että ne on mahdollista suorittaa.

Minulle annettiin tehtäväksi putsata vanhat maalit muurin pinnasta teräsharjalla, jonka tehokas käyttö olisi vaatinut paljon enemmän voimaa kuin mitä minulla on. Hommasta ei tullut mitään. Mieheni tuli näyttämään, kuinka harjaa on tarkoitus käyttää – mutta en millään saanut sillä tehtyä samanlaista jälkeä kuin hän – yksinkertaisesti siitä syystä, että en pystynyt painamaan harjaa muurin pintaa vasten tarpeeksi kovaa. Koin epäonnistuneeni ja olin harmissani.

Opettajana en vaadi oppilailta mahdottomia. Esimerkiksi luettavan kaunokirjallisuuden saa jokainen valita itse. Moni yläkoululainen lukee jo paksuja aikuistenromaaneja, mutta jollekin on suuri saavutus tavata läpi ristoräppääjä vielä ysilläkin. Kirjallisuuskasvatuksen tärkein tavoite on lukuinnon herättäminen; liian vaikea tehtävä tappaa motivaation.

 

  1. Prosessi, sen tavoitteet ja arviointikriteerit on oltava selvillä alusta asti.

Muuria rapsuttaessani minulla ei ollut ihan tarkkaa käsitystä siitä, minkälaista jälkeä minun olisi pitänyt saada aikaan. Epäsopivasta työvälineestä johtuen en aluksi saanut oikein mitään irti. Kun vaihdoin teräsharjan hiomakoneeseen, työ alkoi sujua paremmin. Vanha maali oli paikoin silti tiukassa, ja hammasta purren hinkkasin yhden tiilen kerrallaan puhtaaksi. Hiki ja kyyneleet vain valuivat. Aherrukseni päätteeksi sain kuulla, että olin tehnyt liiankin puhdasta jälkeä. Ärsytti, koska olin turhaan ponnistellut – vähempikin olisi riittänyt.

Tästä olen puhunut jo aiemmassa blogikirjoituksessani, joka käsitteli arvioinnin objektiivisuutta. Nyt sain itse konkreettisesti kokea, kuinka valtavasti prosessin ja sen arvioinnin etukäteen ymmärtäminen auttaa varsinaisen tehtävän suorittamista. Myös se, miksi jotakin tehdään, on tärkeää motivaation kannalta. Minun oli puhdistettava muurista vanha maali ja noki, jotta sen voisi maalata uudelleen. Mutta mihin tarvitaan lauseenjäsennystä?

 

  1. Tylsien töiden tuunaaminen toimii luokassa ja raksalla.

Jynssätessäni muurista nokia pois maalin rapsuttamisen jälkeen kuuntelin äänikirjasovelluksesta Olli Jalosen mukaansatempaavaa uutuusromaania Taivaanpallo, ja työ sujui leppoisasti. Vaikka tehtävä oli hitaasti etenevä ja vähän hankalakin, nautin niin paljon matkasta 1600-luvun Saint Helenalle, että tilanne tasoittui siedettäväksi.

Kun koulussa opetellaan vaikkapa tunnistamaan suomen eri murteiden piirteitä, harjoittelu voi olla tylsää tai se voi olla mielekästä. Jokaisen aiheen ja asian pystyy tuunaamaan niin, ettei oppiminen tunnu puuduttavalta. On opettajasta kiinni, kuinka paljon vaivaa hän haluaa nähdä sen eteen. Jos opettaja ei aina jaksa keksiä hauskaa tapaa opiskella tylsiä asioita, voi edes oppimistilannetta tuunata sen verran, että jokainen tuntisi olonsa luokassa mukavaksi. Koulussa ei tarvitse olla aina hauskaa, mutta en näe mitään syytä olla muokkaamatta olosuhteita mahdollisimman miellyttäviksi.

hankaussieni

Kuvassa alapuolella on hankaussieni, jota käytin muurin putsaamiseen ennen sen maalaamista. Yllä on sama tuote uutena. Voit keksiä itse, mitä kuva mahdollisesti symboloi.

Mitä yhteistä on työuupumuksella ja saunaremontilla?

Muistatteko kuvan lumikinoksen alle hautautuneesta saunasta, jonka postasin viime pääsiäisen jälkeen? Kuvaan liittyvässä kirjoituksessa kerroin työuupumuksestani. Kevättalvella koin tilanteeni todella ahdistavana ja olin epäileväinen sen suhteen, mahtaako ratkaisua löytyä kovin helposti. Olin vaihtamassa ainakin työpaikkaa ja jopa kokonaan alaa. Mutta jo ensimmäisen psykologikäynnin jälkeen aloin uskoa siihen, että toivoa vielä on.

Tapasin työpsykologin lopulta vain kahdesti, ja oikeastaan toisella kerralla menin vastaanotolle vain saadakseni ulkopuolisen mielipiteen itse keksimääni ratkaisumalliin. Toukokuussa anoin ja sain ensi lukuvuodeksi opintovapaata; ostin itselleni aikaa rauhoittua ja miettiä.

Aurinko sulatti lumet saunan katolta. Meneekö symboliikka jo överiksi, jos kerron, että tällä viikolla olen ollut perheeni kanssa mökillä tekemässä saunaremonttia? Ensin purimme kaiken – vain ulkokuori jätettiin pystyyn. Sen jälkeen vanha ulko-ovi tukittiin ja pukuhuoneen ikkunasta rakennuksen toiselta puolelta tehtiin uusi sisäänkäynti. Pari lahonnutta seinähirttä piti vaihtaa. Löylyhuoneeseen rakennettiin uudet lauteet vastakkaiselle seinälle kuin missä ne ennen olivat. Myös kaikki pinnat uusittiin.

Kesän aikana olen pistänyt myös omaa elämääni jossain määrin uusiksi, vanhat raamit kuitenkin säilyttäen. Loman alussa minulle tarjottiin ensi lukuvuodeksi osa-aikaista sijaisuutta lukion puolella entuudestaan tutusta koulusta. Lupasin mennä. Aion siis sekä opiskella että tehdä puolipäiväisesti töitä. Ehkä ensi vuoden aikana saan selville, mikä tökkii: yläkoulun opettajan työ, opettajan työ yleensä vai työ nykyisessä koulussani.

Kirjoitin opintovapaa-aikeita käsittelevässä blogipostauksessani, että tavoitteeni on ensi vuoden aikana saada muut työt tuottamaan sen verran, että voisin irtisanoutua opettajan virasta. Se on edelleen aikomukseni – mutta vain siinä tapauksessa, että tajuan, etten enää halua opettaa. Onhan ihan mahdollista, että vuoden tauon ja muutaman lukiokurssin jälkeen vanha duuni alkaa taas maistua!

sauna.jpgEi kaikkea vanhaa viety saunalta kaatopaikalle. Säästimme esimerkiksi tämän mummoni kirjoman taulun.

 

Näiden vinkkien avulla saat kesäkukat kukoistamaan

Pidän itseäni hyvänä kasvattajana. Olen innostava, joustava ja johdonmukainen. Olen kuitenkin joutunut nöyrtymään sen asian edessä, etteivät kykyni ylety ihmisistä kasvikunnan puolelle. En pysty pitämään hengissä mitään tekokukkaa kummempaa. Surullisin esimerkki olemattomasta viherpeukalostani on romanttinen yritykseni yhdistää minun ja mieheni kaksi kaktusta samaan ruukkuun – ne molemmat kuolivat operaation vuoksi.

Muutimme muutama vuosi sitten rivitaloon, mutta puutarhakärpänen ei ole vieläkään päässyt puraisemaan minua. Naapurit vain ahertavat puutarhoissaan ja nostelevat ulkoportailleen toinen toistaan hienompia kukka-asetelmia. Meidän pihastamme on usein ruohokin leikkaamatta, koska olemme koko ajan jossain menossa. Minusta tuntuu siltä, että elämässä on tärkeämpääkin tekemistä kuin rikkaruohojen kitkeminen.

Arvostan kyllä kaikkia kauniita pensaita ja kukkia, jotka joku edellinen asukas on pihaamme istuttanut, ja poden syyllisyyttä siitä, etten ole kiinnostunut kukkapenkin tai kasvimaan kuopsuttamisesta. Naapureiden istutukset todella ilahduttavat minua, joten haluaisin koristaa myös omaa pihaamme. Tänä kesänä päätin kerrankin panostaa ja ostin kesäkukkia.

Lähdin kauppaan aikeenani ostaa tekokukkia. Puutarhamyymälässä jokin aivoissani kuitenkin naksahti väärään asentoon ja päädyin raahaamaan kotiin useita ihka eläviä kasveja. Olihan minulla koko kesä aikaa vain lomailla. Kai sitä nyt lomalla ehtisi sentään kerran päivässä antaa kukille vettä.

petunia.jpg

Eikö jättiamppelissa rönsyävä petuniani olekin upea?

No, voin kertoa, että ei ehdi. Olen flunssasta toivuttuani viettänyt kotosalla tasan yhden kokonaisen viikon, ja silloinkin kävin joka toinen päivä yhdellä leirillä vetämässä teatterityöpajoja. Muuten olen ollut mökillä tai jossain muualla reissussa. Sillä välin sukulaiset ja naapurit ovat joutuneet hoitamaan kukkiani. Kokemuksesta viisastuneena haluankin nyt jakaa teille kolme parasta kukkienhoitovinkkiäni.

 

Kolme vinkkiä, joiden avulla saat kesäkukat kukoistamaan:

  1. Osta tekokukkia. Jos on pakko ostaa oikeita kukkia, osta helppohoitoisia, älä esim. atsaleaa.
  2. Helppohoitoisetkin kukat, kuten petunia, vaativat jatkuvaa hoitoa. Niitä on kasteltava päivittäin ja nypittävä kuihtuneet kukinnot pois. Jos et ole itse koko ajan kotona, varmista etukäteen, että ystävällinen naapuri tai joku muu läheinen on valmis hoivaamaan kasvejasi.
  3. Kesän kaunein kukka olet sinä itse. Tärkeintä on huolehtia siitä, että pysyt itse virkeänä ja jaksat kukoistaa täydessä loistossasi koko ihanan kesän! Älä siis murehdi liikaa, jos varoituksista huolimatta ostettu atsalea kuihtuu helteellä. Yritä varautua ensi vuotta varten paremmin ja paina mieleesi kohdat 1. ja 2.

atsalea ennen.jpg atsalea-jc3a4lkeen.jpg

Valtavan kaunis (ja kallis) atsaleani ennen ja jälkeen.

Kuka oikeasti olet?

Reetta Räty kysyy kolumnissaan kiinnostavan kysymyksen: ”Miten esittelet itsesi, jos sääntö kuuluu näin: älä mainitse ammattia tai työtehtävää, vaan kerro, kuka olet?” Määrittelemme ihmisiä usein heidän koulutustaustansa ja ammattinsa kautta. Toisaalta se on ihan normaalia, sillä kuten Rätykin toteaa, työ on osa identiteettiä. Onhan siihen syy, miksi olen opiskellut johonkin tiettyyn ammattiin: Olen kiinnostunut siihen liittyvistä asioista. Työni kertoo jotain myös omasta arvomaailmastani.

Mutta ammatteihin liittyy monenlaisia stereotypioita. Opettajaa pidetään yleensä kaikkitietävänä sadistina, joka ei osaa kuunnella muita. Siksi en mielelläni esittele itseäni opettajaksi. Toinen syy jättää ammatti mainitsematta on se, että kaikilla on kokemusta koulusta, ja ihmiset haluavat keskustella opettajan kanssa siitä. Se on joskus rasittavaa; aina ei jaksaisi puhua töistä.

Stereotyyppinen opettaja on tylsimys, joka rakastaa kurinpitoa, vuosilukujen ulkoa opettelua ja viime vuosituhannelta peräisin olevia piirtoheitinkalvojaan. Opettajalle tärkeintä ovat rutiinit. Minusta tuntuu epäreilulta ja ikävältä leimautua sellaiseksi. Oikeastihan opettajat ovat luovia, uuden oppimista rakastavia tyyppejä, joiden tunneäly ja vuorovaikutustaidot ovat huippuluokkaa. Tai sellaisena opettajana minä ainakin itseni näen.

Jos esittelisin itseni ammattia tai työtä mainitsematta, voisin kertoa olevani tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia kannattava ihminen. Oikeudenmukaisuus ja sovussa eläminen ovat minulle tärkeitä asioita, ja eriarvoisuus ja sodat sekä kaikki niiden lieveilmiöt ahdistavat. Olen rakastava täti ja puoliso, lähiössä asuva vapaaehtoisesti lapseton koiranomistaja, punavihreässä kuplassa elävä intohimoinen reissaaja, kriittinen teatterinkatsoja ja kirjallisuuden suurkuluttaja sekä bloggari, joka haaveilee kirjoittavansa romaanin ennen kuin täyttää neljäkymmentä.

jäätelö.jpg

Törmäsin oivaltavaan blogikirjoitukseen, jossa myös sivutaan mainitsemaani Reetta Rädyn kolumnia. Kirjoittaja nostaa esiin havaintonsa siitä, että lasten kanssa kohdatessa harvoin tulee kertoneeksi omaa ammattiaan tai asemaansa. Lapsia kiinnostaa yleensä aivan muut seikat – ne oikeasti merkitykselliset asiat, kuten että rakastan aurinkoa, uimista ja suklaajäätelöä. Kuka sinä oikeasti olet?

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 12/13)

Prinsessa Merja oli Lauran kanssa pyöräretkellä, kun hänen puhelimensa soi. Ystävykset olivat juuri lukitsemassa polkupyöriään uimarannan parkkipaikalla. He olivat aikeissa pulahtaa järveen, koska olivat pyöräilleet monta kilometriä. Puhelu kesti noin minuutin, ja sinä aikana Laura näki Merjan kasvojen ilmeen kääntyvän ärtyneestä yllättyneen kautta onnelliseksi. Hänen novellinsa oli voittanut kirjoituskilpailun! Laura iloitsi aidosti Merjan puolesta, sillä hän tiesi, miten paljon prinsessa oli uhrannut aikaa kirjoittamiselle.

Virkistäydyttyään vedessä he jäivät kuivattelemaan rantahiekalle ilta-aurinkoon. Merja kaivoi vesipullon repustaan ja avasi sen. Pullonsuusta pääsi sihahdus. Mitä ihmettä? Merja nosti juomapullon huulilleen ja joi. Se oli kuohuviiniä! Miten tämä oli mahdollista? Prinsessa Merja nauroi ja antoi Laurankin maistaa. Kuohuviiniä se oli, ja vieläpä ihanan kylmää ja kuivaa.

Merja kysyi Lauralta, haluaisiko tämä lähteä hänen kanssaan palkintomatkalle. Kirjoituskilpailun voitosta ansaittu matkalahjakortti oli arvoltaan niin suuri, että sillä saisi kahden hengen matkan etelään. Laura oli kuitenkin sitä mieltä, että Merjan olisi lähdettävä yksin jonnekin kauemmas, vaikka maailman ympäri. Mietittyään asiaa hetken prinsessa tuli siihen tulokseen, että mieluummin kuin yksin maailmanympärimatkalle hän lähtisi Lauran kanssa pariksi viikoksi rantalomalle. Sitä paitsi ei hän malttaisi olla kahta viikkoa pitempään pois töistä.

Merja ja Laura järjestivät töistä yhtä aikaa vapaata ja varasivat matkan Kreetalle. He pakkasivat mukaan matkalaukullisen värikkäitä kesämekkoja, bikinit sekä aurinkolasit ja -rasvan. Prinsessa Merja otti muistilehtiön ja kynän käsilaukkuunsa, sillä hän oli saanut loistavan idean uutta novellia varten, jota hän aikoi työstää loman aikana.

(jatkuu)

jatkis osa 12.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 11/13)

Sinä aamuna, kun prinsessa Merja lähti ensimmäistä kertaa koulutukseen, hän käytti erityisen paljon aikaa vaatteiden valitsemiseen. Hänestä tuntui jotenkin aivan erilaiselta kuin tavallisena työaamuna. Napittaessaan sinisiä pillifarkkujaan hän huomasi yllätyksekseen tarvitsevansa niihin vyön. Eivätkö nämä olleet ne housut, jotka hän oli haudannut vaatekaapin perukoille, koska ne kiristivät vyötäröltä?

Kurssipäivät olivat todella intensiivisiä ja tehtävät haastavia, mutta silti opiskelu ei tuntunut lainkaan rasittavalta. Päinvastoin, Merja koki saavansa koulutuspäivistä energiaa. Hän tapasi kurssilla uusia, samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vietetyt lounastauot voittivat eväiden syömisen toimiston kalseassa taukotilassa mennen tullen. Prinsessa ei ollut osannut edes kuvitella, että työstä puhuminen saati työn tekeminen voisi olla niin mielenkiintoista, kuin miltä se nyt tuntui.

Koulutuspäivät osuivat usein perjantaille, ja silloin porukka saattoi jatkaa juttua jossakin keskustan baarissa kuohuviinin äärellä. Eräänä perjantaina kotiin tullessaan aurinko paistoi vielä niin lämpimästi, että Merja päätti mennä takapihalle viimeistelemään novellinsa. Kirjoituskilpailun deadline lähestyi. Oli enää tämä viikonloppu aikaa saada teksti valmiiksi. Prinsessa kurkkasi toiveikkaana jääkaappiin. Mikä ihana näky: hyllyllä oli kulhollinen tuoreita mansikoita. Merja kirjoitti niiden voimalla yöhön asti, kunnes novelli oli viimeistelyä vaille valmis.

Sunnuntaina Merja sai työn päätökseen ja lähetti novellinsa kilpailuun. Hän tunsi olonsa niin juhlalliseksi, että pyysi opiskelukaveriaan Lauraa luokseen kylään. Lauralla ei ollut mitään erityistä tekemistä sinä päivänä, joten hän tuli mielellään. Prinsessa Merja keitti kahvit ja tarjosi Lauralle itse leipomaansa suklaakakkua. Naiset puhuivat töistä, kirjoittamisesta ja kaikesta muustakin samalla kun nautiskelivat täyteläisestä kahvista ja mehevästä kakusta.

(jatkuu)jatkis osa 11.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: PRINSESSA MERJA ARKIMAAILMAN VANKINA (osa 3/13)

Aamulla prinsessa nousi sängystä ja ryntäsi suoraa päätä kirjoituspöytänsä laatikolle, josta kaivoi esiin muistilehtiön. Hän alkoi listata asioita, joista unelmoi: tasapainoinen parisuhde, mielenkiintoisempi työ, maailmanympärimatka, Finlandia-palkinto, hyvä kroppa. Se sujui ripeästi. Prinsessa kuvitteli itsensä Pilvilinnan puutarhaan; hän melkein pystyi tuntemaan auringon lämmön kasvoillaan ja kuuli inspiraatiosuihkulähteen pulputuksen.

Sitten Merja katsahti kelloa ja huomasi myöhästyvänsä kohta töistä, jos ei pistäisi töpinäksi. Hän kiirehti aamutoimensa ja hyppäsi autoon, jolla ajoi toimistolle, jossa vietti tietokoneen ääressä koko päivän. Iltapäivällä Merja ajoi kotiin, söi kurkkuvoileivän ja meni nukkumaan. Seuraavana aamuna hän lähti toimistoon, teki päivän työtä ja ajoi sitten kotiin. Kolmannen päivän iltana hän muisti unessa näkemänsä hyvän haltijan ja avasi jälleen muistilehtiönsä.

Merja luki lehtiöön laatimansa listan ja hetken aikaa harkittuaan lisäsi sen loppuu vielä: ”Että saisi itse päättää omasta elämästään.” Viimeinen lisäys tuntui merkityksellisimmältä. Merja tuijotti kirjoittamiaan sanoja pitkään ja mietti, mitä ne oikeastaan tarkoittivat. Eikö se ollut itsestään selvää, että jokaisella oli oikeus päättää itse? Mutta jos hän saisi päättää kaikesta omaan elämäänsä liittyvästä, miksei hän sitten ollut vielä tähän päivään mennessä tehnyt maailmanympärimatkaa, kirjoittanut romaania ja treenannut itseään kuntoon? Mitä enemmän asiaa mietti, sitä enemmän alkoi ahdistaa. Hänen ajatuksensa kiersivät kehää ja aivot alkoivat ylikuumentua. Tuskastuneena Merja suttasi viimeisen lisäyksen listan lopusta ja sulki lehtiön.

Uni ei tahtonut millään tulla. Mieli kävi ylikierroksilla. Aikansa peiton alla pyörittyään prinsessa sytytti yöpöydän lamppuun valon, nousi sängystä ja kävi hakemassa muistilehtiön ja kynän olohuoneen pöydältä. Hän kömpi takaisin vuoteeseen, avasi lehtiön ja luki listan läpi vielä kerran. Päättäväisin elkein hän kirjoitti listan loppuun uudestaan: ”Että saisi itse päättää omasta elämästään.” Hän sulki lehtiön, laittoi sen yöpöydälle ja sammutti valot. Sitten hän sytytti valot, otti lehtiön yöpöydältä ja kirjoitti vielä: ”Onnellisuus.” Saatuaan listansa valmiiksi Merja nukahti ja nukkui koko yön sikeästi unia näkemättä.

(jatkuu)

jatkis osa 3.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: PRINSESSA MERJA ARKIMAAILMAN VANKINA (osa 2/13)

Merja painoi autonavaimesta, ja viereisen autokatoksen reunimmaiseksi parkkeeratun auton valot välkähtivät. Hän käveli harmaan Nissanin luo ja kömpi sisään. Hitaasti hän kiinnitti turvavyön ja käynnisti auton. Hän peruutti ulos autokatoksesta. Kuin itsestään auton vilkku meni päälle risteyksen lähestyessä. Merja hidasti vauhtia ja käänsi rattia. Niin tapahtui myös seuraavassa risteyksessä, ja sitä seuraavassa, ja sitä seuraavassa. Lopulta auto pysähtyi.

Merja nousi autosta ja katseli maisemaa. Hän oli saapunut betonisen toimistorakennuksen pihaan. Hän asteli sisään, nousi kolmet portaat ylös ja tuli konttorin ovelle. Hän siirtyi vapaana olevan työpisteen luo, istui harmaaseen toimistotuoliin ja käynnisti tietokoneen. Siinä hän istui ja naputteli tietokoneella iltapäivään asti. Sitten hän käveli takaisin autolle ja ajoi Hervantaan.

Pysäköityään auton katokseen prinsessa Merja asteli ajamisesta puutunein jaloin ovelle, jonne sisäinen ääni ohjasi häntä. Hän löysi lukkoon sopivan avaimen taskustaan. Eteiseen päästyään Merja huomasi ihmetyksekseen, että asunto muistutti sisustukseltaan hyvin paljon Pilvilinnaa. Värit vain eivät loistaneet yhtä kirkkaina. Eteisen turkoosi matto näytti täällä siniharmaalta, ja olohuoneen kukkaverhot olivat mustavalkoiset. Merja käveli keittiöön ja avasi hanan: sieltä tuli haaleaa vettä. Hän katsoi jääkaappiin: banaanijukurttia, margariinia ja puolikas nahistunut kurkku. Ulkona satoi edelleen vettä.

Masentuneena prinsessa Merja suuntasi kohti makuuhuonetta. Matkalla hän sattui vilkaisemaan peiliin ja säikähti: hän ei näyttänyt lainkaan eteeriseltä. Maantienharmaat hiukset roikkuivat olkapäillä ryhdittöminä, silmien alla oli mustat renkaat ja yllä oleva harmaa säkkimäinen tunika istui huonosti. Makuuhuoneessa hän riisui vaatteensa ja kömpi sänkyyn peiton alle. Hän laski pään tyynyyn, sulki silmänsä ja nukahti heti.

Unessa Merjalle ilmestyi kultasiipinen hyvä haltija, joka kertoi tietävänsä keinon rikkoa pahan noidan taian. Haltija käski Merjan miettiä, mitä hän elämältään oikeasti haluaa ja sitten toteuttaa vaadittavat muutokset, jotta elämästä tulisi halutun kaltaista. Kun Merja olisi suorittanut elämänmuutoksen, taika raukeaisi ja hän pääsisi takaisin omaan Pilvilinnaansa.

(jatkuu)

jatkis osa 2.jpg

Kuva: Pixabay