Kuka oikeasti olet?

Reetta Räty kysyy kolumnissaan kiinnostavan kysymyksen: ”Miten esittelet itsesi, jos sääntö kuuluu näin: älä mainitse ammattia tai työtehtävää, vaan kerro, kuka olet?” Määrittelemme ihmisiä usein heidän koulutustaustansa ja ammattinsa kautta. Toisaalta se on ihan normaalia, sillä kuten Rätykin toteaa, työ on osa identiteettiä. Onhan siihen syy, miksi olen opiskellut johonkin tiettyyn ammattiin: Olen kiinnostunut siihen liittyvistä asioista. Työni kertoo jotain myös omasta arvomaailmastani.

Mutta ammatteihin liittyy monenlaisia stereotypioita. Opettajaa pidetään yleensä kaikkitietävänä sadistina, joka ei osaa kuunnella muita. Siksi en mielelläni esittele itseäni opettajaksi. Toinen syy jättää ammatti mainitsematta on se, että kaikilla on kokemusta koulusta, ja ihmiset haluavat keskustella opettajan kanssa siitä. Se on joskus rasittavaa; aina ei jaksaisi puhua töistä.

Stereotyyppinen opettaja on tylsimys, joka rakastaa kurinpitoa, vuosilukujen ulkoa opettelua ja viime vuosituhannelta peräisin olevia piirtoheitinkalvojaan. Opettajalle tärkeintä ovat rutiinit. Minusta tuntuu epäreilulta ja ikävältä leimautua sellaiseksi. Oikeastihan opettajat ovat luovia, uuden oppimista rakastavia tyyppejä, joiden tunneäly ja vuorovaikutustaidot ovat huippuluokkaa. Tai sellaisena opettajana minä ainakin itseni näen.

Jos esittelisin itseni ammattia tai työtä mainitsematta, voisin kertoa olevani tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia kannattava ihminen. Oikeudenmukaisuus ja sovussa eläminen ovat minulle tärkeitä asioita, ja eriarvoisuus ja sodat sekä kaikki niiden lieveilmiöt ahdistavat. Olen rakastava täti ja puoliso, lähiössä asuva vapaaehtoisesti lapseton koiranomistaja, punavihreässä kuplassa elävä intohimoinen reissaaja, kriittinen teatterinkatsoja ja kirjallisuuden suurkuluttaja sekä bloggari, joka haaveilee kirjoittavansa romaanin ennen kuin täyttää neljäkymmentä.

jäätelö.jpg

Törmäsin oivaltavaan blogikirjoitukseen, jossa myös sivutaan mainitsemaani Reetta Rädyn kolumnia. Kirjoittaja nostaa esiin havaintonsa siitä, että lasten kanssa kohdatessa harvoin tulee kertoneeksi omaa ammattiaan tai asemaansa. Lapsia kiinnostaa yleensä aivan muut seikat – ne oikeasti merkitykselliset asiat, kuten että rakastan aurinkoa, uimista ja suklaajäätelöä. Kuka sinä oikeasti olet?

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 12/13)

Prinsessa Merja oli Lauran kanssa pyöräretkellä, kun hänen puhelimensa soi. Ystävykset olivat juuri lukitsemassa polkupyöriään uimarannan parkkipaikalla. He olivat aikeissa pulahtaa järveen, koska olivat pyöräilleet monta kilometriä. Puhelu kesti noin minuutin, ja sinä aikana Laura näki Merjan kasvojen ilmeen kääntyvän ärtyneestä yllättyneen kautta onnelliseksi. Hänen novellinsa oli voittanut kirjoituskilpailun! Laura iloitsi aidosti Merjan puolesta, sillä hän tiesi, miten paljon prinsessa oli uhrannut aikaa kirjoittamiselle.

Virkistäydyttyään vedessä he jäivät kuivattelemaan rantahiekalle ilta-aurinkoon. Merja kaivoi vesipullon repustaan ja avasi sen. Pullonsuusta pääsi sihahdus. Mitä ihmettä? Merja nosti juomapullon huulilleen ja joi. Se oli kuohuviiniä! Miten tämä oli mahdollista? Prinsessa Merja nauroi ja antoi Laurankin maistaa. Kuohuviiniä se oli, ja vieläpä ihanan kylmää ja kuivaa.

Merja kysyi Lauralta, haluaisiko tämä lähteä hänen kanssaan palkintomatkalle. Kirjoituskilpailun voitosta ansaittu matkalahjakortti oli arvoltaan niin suuri, että sillä saisi kahden hengen matkan etelään. Laura oli kuitenkin sitä mieltä, että Merjan olisi lähdettävä yksin jonnekin kauemmas, vaikka maailman ympäri. Mietittyään asiaa hetken prinsessa tuli siihen tulokseen, että mieluummin kuin yksin maailmanympärimatkalle hän lähtisi Lauran kanssa pariksi viikoksi rantalomalle. Sitä paitsi ei hän malttaisi olla kahta viikkoa pitempään pois töistä.

Merja ja Laura järjestivät töistä yhtä aikaa vapaata ja varasivat matkan Kreetalle. He pakkasivat mukaan matkalaukullisen värikkäitä kesämekkoja, bikinit sekä aurinkolasit ja -rasvan. Prinsessa Merja otti muistilehtiön ja kynän käsilaukkuunsa, sillä hän oli saanut loistavan idean uutta novellia varten, jota hän aikoi työstää loman aikana.

(jatkuu)

jatkis osa 12.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 11/13)

Sinä aamuna, kun prinsessa Merja lähti ensimmäistä kertaa koulutukseen, hän käytti erityisen paljon aikaa vaatteiden valitsemiseen. Hänestä tuntui jotenkin aivan erilaiselta kuin tavallisena työaamuna. Napittaessaan sinisiä pillifarkkujaan hän huomasi yllätyksekseen tarvitsevansa niihin vyön. Eivätkö nämä olleet ne housut, jotka hän oli haudannut vaatekaapin perukoille, koska ne kiristivät vyötäröltä?

Kurssipäivät olivat todella intensiivisiä ja tehtävät haastavia, mutta silti opiskelu ei tuntunut lainkaan rasittavalta. Päinvastoin, Merja koki saavansa koulutuspäivistä energiaa. Hän tapasi kurssilla uusia, samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vietetyt lounastauot voittivat eväiden syömisen toimiston kalseassa taukotilassa mennen tullen. Prinsessa ei ollut osannut edes kuvitella, että työstä puhuminen saati työn tekeminen voisi olla niin mielenkiintoista, kuin miltä se nyt tuntui.

Koulutuspäivät osuivat usein perjantaille, ja silloin porukka saattoi jatkaa juttua jossakin keskustan baarissa kuohuviinin äärellä. Eräänä perjantaina kotiin tullessaan aurinko paistoi vielä niin lämpimästi, että Merja päätti mennä takapihalle viimeistelemään novellinsa. Kirjoituskilpailun deadline lähestyi. Oli enää tämä viikonloppu aikaa saada teksti valmiiksi. Prinsessa kurkkasi toiveikkaana jääkaappiin. Mikä ihana näky: hyllyllä oli kulhollinen tuoreita mansikoita. Merja kirjoitti niiden voimalla yöhön asti, kunnes novelli oli viimeistelyä vaille valmis.

Sunnuntaina Merja sai työn päätökseen ja lähetti novellinsa kilpailuun. Hän tunsi olonsa niin juhlalliseksi, että pyysi opiskelukaveriaan Lauraa luokseen kylään. Lauralla ei ollut mitään erityistä tekemistä sinä päivänä, joten hän tuli mielellään. Prinsessa Merja keitti kahvit ja tarjosi Lauralle itse leipomaansa suklaakakkua. Naiset puhuivat töistä, kirjoittamisesta ja kaikesta muustakin samalla kun nautiskelivat täyteläisestä kahvista ja mehevästä kakusta.

(jatkuu)jatkis osa 11.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: PRINSESSA MERJA ARKIMAAILMAN VANKINA (osa 3/13)

Aamulla prinsessa nousi sängystä ja ryntäsi suoraa päätä kirjoituspöytänsä laatikolle, josta kaivoi esiin muistilehtiön. Hän alkoi listata asioita, joista unelmoi: tasapainoinen parisuhde, mielenkiintoisempi työ, maailmanympärimatka, Finlandia-palkinto, hyvä kroppa. Se sujui ripeästi. Prinsessa kuvitteli itsensä Pilvilinnan puutarhaan; hän melkein pystyi tuntemaan auringon lämmön kasvoillaan ja kuuli inspiraatiosuihkulähteen pulputuksen.

Sitten Merja katsahti kelloa ja huomasi myöhästyvänsä kohta töistä, jos ei pistäisi töpinäksi. Hän kiirehti aamutoimensa ja hyppäsi autoon, jolla ajoi toimistolle, jossa vietti tietokoneen ääressä koko päivän. Iltapäivällä Merja ajoi kotiin, söi kurkkuvoileivän ja meni nukkumaan. Seuraavana aamuna hän lähti toimistoon, teki päivän työtä ja ajoi sitten kotiin. Kolmannen päivän iltana hän muisti unessa näkemänsä hyvän haltijan ja avasi jälleen muistilehtiönsä.

Merja luki lehtiöön laatimansa listan ja hetken aikaa harkittuaan lisäsi sen loppuu vielä: ”Että saisi itse päättää omasta elämästään.” Viimeinen lisäys tuntui merkityksellisimmältä. Merja tuijotti kirjoittamiaan sanoja pitkään ja mietti, mitä ne oikeastaan tarkoittivat. Eikö se ollut itsestään selvää, että jokaisella oli oikeus päättää itse? Mutta jos hän saisi päättää kaikesta omaan elämäänsä liittyvästä, miksei hän sitten ollut vielä tähän päivään mennessä tehnyt maailmanympärimatkaa, kirjoittanut romaania ja treenannut itseään kuntoon? Mitä enemmän asiaa mietti, sitä enemmän alkoi ahdistaa. Hänen ajatuksensa kiersivät kehää ja aivot alkoivat ylikuumentua. Tuskastuneena Merja suttasi viimeisen lisäyksen listan lopusta ja sulki lehtiön.

Uni ei tahtonut millään tulla. Mieli kävi ylikierroksilla. Aikansa peiton alla pyörittyään prinsessa sytytti yöpöydän lamppuun valon, nousi sängystä ja kävi hakemassa muistilehtiön ja kynän olohuoneen pöydältä. Hän kömpi takaisin vuoteeseen, avasi lehtiön ja luki listan läpi vielä kerran. Päättäväisin elkein hän kirjoitti listan loppuun uudestaan: ”Että saisi itse päättää omasta elämästään.” Hän sulki lehtiön, laittoi sen yöpöydälle ja sammutti valot. Sitten hän sytytti valot, otti lehtiön yöpöydältä ja kirjoitti vielä: ”Onnellisuus.” Saatuaan listansa valmiiksi Merja nukahti ja nukkui koko yön sikeästi unia näkemättä.

(jatkuu)

jatkis osa 3.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: PRINSESSA MERJA ARKIMAAILMAN VANKINA (osa 2/13)

Merja painoi autonavaimesta, ja viereisen autokatoksen reunimmaiseksi parkkeeratun auton valot välkähtivät. Hän käveli harmaan Nissanin luo ja kömpi sisään. Hitaasti hän kiinnitti turvavyön ja käynnisti auton. Hän peruutti ulos autokatoksesta. Kuin itsestään auton vilkku meni päälle risteyksen lähestyessä. Merja hidasti vauhtia ja käänsi rattia. Niin tapahtui myös seuraavassa risteyksessä, ja sitä seuraavassa, ja sitä seuraavassa. Lopulta auto pysähtyi.

Merja nousi autosta ja katseli maisemaa. Hän oli saapunut betonisen toimistorakennuksen pihaan. Hän asteli sisään, nousi kolmet portaat ylös ja tuli konttorin ovelle. Hän siirtyi vapaana olevan työpisteen luo, istui harmaaseen toimistotuoliin ja käynnisti tietokoneen. Siinä hän istui ja naputteli tietokoneella iltapäivään asti. Sitten hän käveli takaisin autolle ja ajoi Hervantaan.

Pysäköityään auton katokseen prinsessa Merja asteli ajamisesta puutunein jaloin ovelle, jonne sisäinen ääni ohjasi häntä. Hän löysi lukkoon sopivan avaimen taskustaan. Eteiseen päästyään Merja huomasi ihmetyksekseen, että asunto muistutti sisustukseltaan hyvin paljon Pilvilinnaa. Värit vain eivät loistaneet yhtä kirkkaina. Eteisen turkoosi matto näytti täällä siniharmaalta, ja olohuoneen kukkaverhot olivat mustavalkoiset. Merja käveli keittiöön ja avasi hanan: sieltä tuli haaleaa vettä. Hän katsoi jääkaappiin: banaanijukurttia, margariinia ja puolikas nahistunut kurkku. Ulkona satoi edelleen vettä.

Masentuneena prinsessa Merja suuntasi kohti makuuhuonetta. Matkalla hän sattui vilkaisemaan peiliin ja säikähti: hän ei näyttänyt lainkaan eteeriseltä. Maantienharmaat hiukset roikkuivat olkapäillä ryhdittöminä, silmien alla oli mustat renkaat ja yllä oleva harmaa säkkimäinen tunika istui huonosti. Makuuhuoneessa hän riisui vaatteensa ja kömpi sänkyyn peiton alle. Hän laski pään tyynyyn, sulki silmänsä ja nukahti heti.

Unessa Merjalle ilmestyi kultasiipinen hyvä haltija, joka kertoi tietävänsä keinon rikkoa pahan noidan taian. Haltija käski Merjan miettiä, mitä hän elämältään oikeasti haluaa ja sitten toteuttaa vaadittavat muutokset, jotta elämästä tulisi halutun kaltaista. Kun Merja olisi suorittanut elämänmuutoksen, taika raukeaisi ja hän pääsisi takaisin omaan Pilvilinnaansa.

(jatkuu)

jatkis osa 2.jpg

Kuva: Pixabay

KESÄJATKIS: PRINSESSA MERJA ARKIMAAILMAN VANKINA (osa 1/13)

Osallistuin keväällä kirjoituskilpailuun, mutta en menestynyt. Julkaisen kilpailunovellini nyt täällä blogissa jatkokertomuksena. Tarina kertoo prinsessasta, jonka paha noita taikoo Arkimaailman vangiksi. Miten Merjan mahtaa käydä? 

Jos haluat ilmoituksen sähköpostiisi aina, kun julkaisen uuden osan jatkiksesta, klikkaa oikealla sivupalkissa näkyvää painiketta ”seuraa En halua lapsia”. Blogillani on myös Facebook-sivu, jonne päivitän aina uudet postaukset.

 

PRINSESSA MERJA ARKIMAAILMAN VANKINA (osa 1/13)

Olipa kerran kaunis ja eteerinen prinsessa nimeltään Merja. Hän eleli rauhassa ihanaa elämäänsä omassa Pilvilinnassaan, jossa kaikki oli sateenkaarenväristä ja jossa aina paistoi aurinko. Pilvilinnassa joka päivä oli vapaapäivä ja keittiön hanasta suihkusi erittäin kuivaa chileläistä kuohuviiniä. Jääkaapin hyllyt notkuivat erilaisia ihania herkkuja, suklaakakkua sekä mansikoita ja kermavaahtoa. Päivät pitkät Merja istui Pilvilinnan puutarhassa nauttimassa ikuisesta auringonpaisteesta ja kirjoitti runoja, novelleja, romaaneita ja näytelmiä, joiden aiheet ja juonikuviot hän ammensi ehtymättömästä inspiraatiosuihkulähteestään.

Eräänä päivänä auringon eteen ilmestyi musta pilvi. Prinsessa Merja nosti katseensa läppärin näytöltä. Ihan kuin musta pilvi liikkuisi kohti. Pian Merja huomasi, että se olikin luudalla lentävä noita, joka tuli aina vain lähemmäs peittäen auringon. Vilunväristys kulki prinsessan lävitse.

Noita laskeutui Pilvilinnan puutarhaan Merjan eteen. Hän katsoi prinsessaa halveksuen ja sanoi repivällä äänellä: ”Sinä olet saanut nauttia tällaisesta huikentelevaisesta elämästä jo aivan liian kauan. Nyt on minun vuoroni. Minä taion itseni prinsessaksi ja tulen asumaan tänne sinun tilallesi. Sinut minä passitan Arkimaailmaan, jossa saat maistaa Tavallista Elämää.” Niin sanottuaan noita heilautti taikasauvaansa, pyöräytti sen päätä kolme kertaa Merjan nenän edessä ja päästi suustaan herätyskellon pirinää muistuttavan äänen.

Ennen kuin prinsessa Merja ehti edes kunnolla tajuta, mitä tapahtui, hän oli jo noidan taikavoimasta lennähtänyt Arkimaailmaan. Yhtäkkiä Merja huomasi seisovansa keskellä hervantalaisen rivitaloyhtiön pihaa autonavain kädessään. Hetken aikaa hän vain tuijotti ympärilleen ja yritti käsittää, mitä oli tapahtunut. Sitten hän alkoi tuntea kylmyyden ja kosteuden vaatteidensa läpi. Satoi vettä.

(jatkuu)

pink-lemonade-795029_1920.jpg

Kuva: Pixabay