Tämä päivä lukuina

Koiralla oli mennyt maha jostain sekaisin ja se pyysi aamuyöllä yhteensä neljä kertaa ulos. Päivä oli noin viisi minuuttia yötä pidempi. Join aamulla kaksi kuppia kahvia.

Ajoin töihin 52 kilometriä. Pidin kahdeksan 45 minuutin mittaista oppituntia. Ajoin 52 kilometriä kotiin.

Koulupäiviä on jäljellä 50 ennen kesälomaa.

20180321_192915.jpg

Olen elänyt 34 vuotta ja yhden kvartaalin. Julkaisen 41. blogipostaukseni. 

Tuunaa tylsistä töistä tyydyttäviä

Viime postauksessani valitin huonosta työilmapiiristä ja pitkästä työmatkastani, jotka tekevät töissä viihtymisestäni välillä vaikeaa. Tämä postaus liittyy #uraoivallus-kampanjaan. Valittamisen sijaan kerron nyt, miten pienillä asioilla työstä voi tuunata tyydyttävämpää.

Olen nykyisessä työpaikassani viidettä vuotta. Mainitut epäkohdat tulivat ilmi heti ensimmäisen syksyn aikana. Aluksi ne masensivat enemmän. Vähitellen olen onneksi oivaltanut, että on aika paljon itsestäni kiinni, miten suurina ongelmat koen, ja vuosien varrella olen yrittänyt tuunata työn tylsistä puolista edes vähän siedettävämpiä.

Työmatkani on reilut viisikymmentä kilometriä yhteen suuntaan, siis yli sata kilometriä päivässä. Ajokortti minulla oli jo, mutta en ollut autoa ajanut kuin ihan muutamia kertoja aiemmin enkä ikinä kokenut tarvetta omistaa autoa. Autoilun aloittaminen oli minulle siis todella iso askel. Olen joskus työskennellyt sijaisena koulussa, jonne matkaa kertyi vielä enemmän, mutta silloin kuljin matkat muiden kyydissä istuen, eli en joutunut itse ajamaan enkä huolehtimaan auton huollosta, veroista ja tankkaamisesta. Silloiset kimppakyytikaverini olivat hauskoja tyyppejä, joista tuli myös ystäviäni – olemme edelleen tekemisissä. Nykyisessä työpaikassani aloittaessani minua lohdutti ajatus siitä, että samalta suunnalta kulkee muitakin, koska kokemukseni kimppakyydeistä olivat niin hyviä.

Ajamisen tuskaa kimppakyydit tietysti helpottavat. Varsinkin pimeällä ja huonolla säällä, mitä suurin osa lukuvuodesta on, on ihanaa, että ei tarvitse joka päivä itse ajaa. Huono puoli kimppakyydeissä on ne tylsät työkaverit, jotka kulkevat samalta suunnalta ja joiden kanssa ei haluaisi viettää yhtään ylimääräistä aikaa. On aika hankalaa sanoa kollegalle päin naamaa, että ajan mieluummin yksin kuin jaan kyydin kanssasi. Lisäksi, jos en kulje kimppakyydillä, joudun tosiaan ajamaan aina yksin. Minulla on välillä onneksi ollut myös kivoja kimppakyytikavereita, joiden kanssa on löytynyt muutakin yhteistä kuin työ. Mutta he ovat olleet määräaikaisia sijaisia tai jääneet äitiyslomalle.

Viime keväänä ja syksynä jouduin aikataulusyistä ajelemaan paljon yksin ja huomasin, että on olemassa keinoja, joiden avulla ajomatkasta voi tehdä edes vähän siedettävämmän: löysin äänikirjat ja podcastit. En olisi ikinä uskonut, mutta nykyään ajan mieluummin joka päivä edestakaisin yksin äänikirjaa kuunnellen, jos vaihtoehtona on istua kollegan kyydissä ja kuunnella huonosta työilmapiiristä johtuvaa negatiivista vuodatusta tunti suuntaansa.

Aineenopettaja pystyy tekemään työtään melko itsenäisesti, ja työpaikan ilmapiirin myrkyttäjien vältteleminen käytävillä ja ruokalassa onnistuu kohtuullisen helposti. Yksi tilanne, jota karkuun ei pääse ja jossa usein kaikki patoutunut negatiivisuus purkaantuu, on opekokous. Asialistan sisältöön ja muiden osallistujien käytökseen en voi vaikuttaa, joten olen pyrkinyt tuunaamaan puitteet edes siedettäväksi. Niissä mättää se, että kokoukset järjestetään aina maanantaiaamuisin eikä niissä ole kahvitarjoilua.

Ennen kokoukseen oli raahauduttava maanantaiaamuna ennen koulupäivän alkua, vaikka omat tunnit alkaisivat vasta iltapäivällä. Pari vuotta sitten, kun kaikki koulumme opettajat saivat tabletit työkäyttöön, ehdotin, että kokoukseen voisi osallistua etänä siinä tapauksessa, että opetusta ei ole ennen lounastaukoa. Ehdotukseni hyväksyttiin, sillä  jokainen hyötyy siitä vuorollaan: lukujärjestykset vaihtuvat neljästi vuodessa.

Kahvitarjoilun puuttuminen johtuu vain työyhteisömme toimimattomuudesta. Siihen minulla ei ole lääkettä, joten olen ratkaissut ongelman ottamalla oman termosmukin mukaan. Aluksi minulle naurettiin, sittemmin olen huomannut parin kollegan seuranneen esimerkkiäni.

Ensi maanantaina on kokous ja minulla kokonaan opetukseton päivä. Oivallusteni ansiosta säästyn parin tunnin ajomatkalta ja voin osallistua keskusteluun mukavasti omalta kotisohvalta aamukahviani nauttien. Ahdistaa muuten huomattavasti vähemmän!

kahvi

Kuvan henkilö voisi osallistua takkatulen äärellä etänä opekokoukseen.