Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 11/13)

Sinä aamuna, kun prinsessa Merja lähti ensimmäistä kertaa koulutukseen, hän käytti erityisen paljon aikaa vaatteiden valitsemiseen. Hänestä tuntui jotenkin aivan erilaiselta kuin tavallisena työaamuna. Napittaessaan sinisiä pillifarkkujaan hän huomasi yllätyksekseen tarvitsevansa niihin vyön. Eivätkö nämä olleet ne housut, jotka hän oli haudannut vaatekaapin perukoille, koska ne kiristivät vyötäröltä?

Kurssipäivät olivat todella intensiivisiä ja tehtävät haastavia, mutta silti opiskelu ei tuntunut lainkaan rasittavalta. Päinvastoin, Merja koki saavansa koulutuspäivistä energiaa. Hän tapasi kurssilla uusia, samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vietetyt lounastauot voittivat eväiden syömisen toimiston kalseassa taukotilassa mennen tullen. Prinsessa ei ollut osannut edes kuvitella, että työstä puhuminen saati työn tekeminen voisi olla niin mielenkiintoista, kuin miltä se nyt tuntui.

Koulutuspäivät osuivat usein perjantaille, ja silloin porukka saattoi jatkaa juttua jossakin keskustan baarissa kuohuviinin äärellä. Eräänä perjantaina kotiin tullessaan aurinko paistoi vielä niin lämpimästi, että Merja päätti mennä takapihalle viimeistelemään novellinsa. Kirjoituskilpailun deadline lähestyi. Oli enää tämä viikonloppu aikaa saada teksti valmiiksi. Prinsessa kurkkasi toiveikkaana jääkaappiin. Mikä ihana näky: hyllyllä oli kulhollinen tuoreita mansikoita. Merja kirjoitti niiden voimalla yöhön asti, kunnes novelli oli viimeistelyä vaille valmis.

Sunnuntaina Merja sai työn päätökseen ja lähetti novellinsa kilpailuun. Hän tunsi olonsa niin juhlalliseksi, että pyysi opiskelukaveriaan Lauraa luokseen kylään. Lauralla ei ollut mitään erityistä tekemistä sinä päivänä, joten hän tuli mielellään. Prinsessa Merja keitti kahvit ja tarjosi Lauralle itse leipomaansa suklaakakkua. Naiset puhuivat töistä, kirjoittamisesta ja kaikesta muustakin samalla kun nautiskelivat täyteläisestä kahvista ja mehevästä kakusta.

(jatkuu)jatkis osa 11.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 10/13)

Kehityskeskustelun jälkeen prinsessa Merjasta tuntui, kuin hän leijailisi ulos esimiehensä toimistosta. Näin kevyeltä hänestä oli tuntunut viimeksi joskus silloin, kun hän vielä asui oikeassa kodissaan Pilvilinnassa. Merja oli kertonut rehellisesti, kuinka tylsänä hän työtehtäviään piti. Hän oli avoimesti puhunut harmaudesta, joka häntä ympäröi, ja tunnustanut harkinneensa työpaikan vaihdosta. Pomo oli kysynyt Merjalta, mikä häntä yleensä innosti ja inspiroi, ja hän oli kertonut kirjoittamisharrastuksestaan. Sitten oli tapahtunut jotain uskomatonta: esimies oli ehdottanut muutoksia Merjan työnkuvaan.

Johtoryhmässä oli kuulemma juuri pohdittu tapoja uudistaa yrityksen viestintästrategiaa. Kuultuaan nyt Merjan intohimosta kirjoittamiseen ja tyytymättömyydestä nykyistä työtä kohtaan pomo ehdotti, että hän alkaisi päivittää firman blogia. Hän saisi osallistua työajalla digitaalisen markkinoinnin, sisällöntuotannon ja verkkoviestinnän koulutuksiin, joissa oppisi tarvittavia uusia taitoja. Taakseen hän saisi tietysti esimiehen ja koko markkinointiosaston tuen. Kiinnostaisiko tällainen omien taitojen ja firman kehittäminen Merjaa? Hetken prinsessa kuvitteli nähneensä pomon paikalla kultasiipisen hyvän haltijan, niin ihanilta ajatukset kuulostivat.

Kotiin päin pyöräillessään Merja tunsi auringon lämmittävän selkää. Polkiessa tuli ihan hiki. Hän lampsi suoraan keittiöön, laski hanasta lasillisen kylmää vettä ja sammutti janonsa. Jostain kuului outoa pulputusta. Olikohan putkissa jotakin vikaa? Pitäisi muistaa tarkkailla tilannetta ja soittaa kiinteistöhuoltoon, jos omituinen ääni jatkuisi.

(jatkuu)

jatkis osa 10.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 9/13)

Kotiin päästyään Merja luonnosteli novellinsa juonen lehtiöön ja aloitti kirjoittamisen tietokoneella. Ensimmäinen sivu tekstiä syntyi helposti, sitten tahti alkoi hidastua. Kello oli jo niin paljon, että oli mentävä nukkumaan.

Aamulla prinsessa kuitenkin heräsi virkeänä jo ennen kellon soittoa. Hän avasi läppärin, luki illalla tuottamansa tekstin läpi ja teki pieniä korjauksia. Hän kirjoitti kappaleen lisää mutta havahtui sitten herätyskellon ääneen. Onneksi hän ei ollut pistänyt herätystä pois sängystä noustuaan, muuten hän olisi varmasti uppoutunut novellin maailmaan ja unohtanut lähteä ajoissa töihin.

Töiden jälkeen Merja pyöräili ripeästi kotiin. Novellin juoni eteni odotettua jouhevammin, ja prinsessa nautti kirjoittamisesta. Tuntien kuluttua hän havahtui kurnivaan nälkään. Keittiön kaapista löytyi vain näkkileipää ja lasipurkin pohjalle kuivahtaneen pähkinäsuklaavoin jämät. Ei sitä oikein illalliseksi voinut kutsua, mutta Merja tyytyi siihen, mitä oli, ja jatkoi taas tekstin kimpussa.

Eräänä päivänä konttorilla kesken työpäivän Merja sai esimieheltään sähköpostia. Se oli harvinaista. ”Mitä minä olen tehnyt väärin?” oli prinsessan ensimmäinen ajatus viestin ilmestyessä saapuneiden kansioon. Kyse oli onneksi vain kutsusta kehityskeskusteluun. Merja varasi ajan heti seuraavalle päivälle, sillä inhosi tämänkaltaisten ikävien asioiden turhaa pitkittämistä.

(jatkuu)

jatkis osa 9.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 8/13)

Kun kello aamuvarhain pirisi prinsessan makuuhuoneessa, olisi tehnyt mieli vain kääntää kylkeä. Mutta jälleen uusi harmaa päivä Arkimaailmassa odotti suoriutumista. Hän joi laihat aamukahvit ja hyppäsi harmaan Nissaninsa ratin taakse. Toinen toistaan tylsemmät työtehtävät odottivat häntä konttorilla.

Kun Merja käänsi avainta auton virtalukossa, ei tapahtunut mitään. Kuului vain omituinen junnaava ääni – moottori ei käynnistynyt. Muutaman kerran kokeiltuaan prinsessa joutui luovuttamaan. Auto ei suostunut lähtemään käyntiin.

Merja muisti nähneensä varastokopissa polkupyörän, joten hän lähti etsimään siihen sopivaa avainta, joka löytyikin eteisen avainkaapista. Vaatekomerossa henkarilla roikkui harmaa tuulipuku ja hyllyllä oli pyöräilykypärä. Matka töihin taittui kolmivaihteisella helkamalla yllättävän sukkelasti. Ajomatkasta virkistyneenä Merja nousi toimistorakennuksen portaat ylös kolmanteen kerrokseen, asettui työpöytänsä taa ja ryhtyi naputtelemaan.

Harmaat päivät seurasivat toisiaan. Prinsessa Merja vei auton korjaamolle mutta tottui sillä välin pyöräilemään työmatkansa, joten siitä eteenpäin auto sai jäädä pihaan niinä aamuina, kun ei satanut vettä. Polkeminen tuntui molempiin suuntiin virkistävältä.

Jukka pommitti viesteillä lähes päivittäin. He tapasivat vielä kahdesti, mutta Merja ei nauttinut tapaamisista, sillä Jukka puhui taukoamatta täysin yhdentekevistä ja epäkiinnostavista asioista. Prinsessan kuulumiset tai persoona eivät näyttäneet kiinnostavan miestä laisinkaan. Niinpä Merja rohkaistui sanomaan, että ei tahdo enää tavata. Elmerin kanssa Merja olisi halunnut nähdä uudestaan mutta tämä ei ottanut yhteyttä, vaikka mukavasta sunnuntaibrunssista oli kulunut jo kaksi viikkoa.

Enemmän kuin deittailu Merjaa oli alkanut kiinnostaa kirjastosta lainattu luovan kirjoittamisen opas. Hän yritti joka päivä tehdä vähintään yhden kirjoitusharjoituksen. Luettuaan kirjan kannesta kanteen ja tehtyään kaikki harjoitukset Merja lähti kirjastoon palauttamaan opusta.

Kirjaston ilmoitustaululla oli tiedote kirjoituskilpailusta, johon haettiin ennen julkaisemattomia novelleja aiheesta ”maailmanympärimatka” ja jonka pääpalkintona oli matkalahjakortti. Prinsessa Merja päätti osallistua kilpailuun. Hän tunsi adrenaliinin kohisevan kehossaan välittömästi, kun hahmotelma novellin juonesta ja rakenteesta alkoi syntyä mielessä.

(jatkuu)

jatkis osa 8.png

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 7/13)

Viesti oli Jukalta. ”Hei, ja oikein paljon kiitoksia upeasta seurastasi lauantaina. Nautin suunnattomasti yhdessä viettämästämme ajasta ja haluaisin tavata sinua uudestaan. Olisi ihanaa tutustua perin pohjin. Olen menossa tänään kirjastoon kuuntelemaan luentoa rakkausrunoudesta antiikin Kreikassa. Kiinnostaisiko sinua tulla mukaan?”

Luento oli jo alkamassa, mutta Jukkaa ei näkynyt. Merja istui luentosalissa ja kuikuili ovelle. Vasta kun esiintymislavalla hermostuneena papereitaan hypistelevä kirjallisuudentutkija oli aloittanut luentonsa, Jukka hiipi Merjan viereen istumaan. Jukka ei malttanut olla kertomatta myöhästymisensä syytä. Se olikin pitkä ja polveileva tarina, joka alkoi työpaikalla rikki menneestä kahvimukista ja päättyi kompastumiseen kirjaston portailla.

Luennoitsija tuntui päässeen vauhtiin, ja antiikinaikainen rakkausrunous kuulosti oletettua kiinnostavammalta. Jukka vain ei malttanut kuunnella. Saatuaan juttunsa loppuun hän veti henkeä ja selitti seikkaperäisesti, millä luennolla hän viimeksi oli täällä käynyt. Kun edessä istuva mies kääntyi ja pyysi olemaan hiljempaa, Jukka pyöritteli silmiään ja vaikeni – mutta vain hetkeksi. Luennon jälkeen Jukka pyysi Merjaa kahville, mutta tämä vetosi muihin kiireisiin ja lähti kotiin.

Illalla Prinsessa Merja kömpi peiton alle kirjastosta lainaamansa kirjan kanssa. Hän oli Jukkaa odotellessaan kierrellyt hyllyjen väleissä, ja käsiin oli osunut luovan kirjoittamisen opas, jota hän nyt alkoi selailla. Opuksessa oli sekä kirjoittamisen teoriaa että käytännön harjoituksia. Heti ensimmäinen kirjoitusharjoitus kuulosti niin houkuttelevalta, että Merjan oli pakko tarttua lehtiöön ja kynään ja kokeilla sitä.

Pari tuntia myöhemmin Merja huomasi kellon olevan jo vaikka mitä. Hän oli aivan uppoutunut kirjoittamiseen, vaikka huomenna oli työpäivä ja aikainen herätys. Vastentahtoisesti hän laski kirjoitusvälineet ja kirjan yöpöydälle, asetti herätyskellon soimaan ja alkoi nukkua.

(jatkuu)

jatkis osa7.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 6/13)

Prinsessa Merja avasi tietokoneen ja meni TE-toimiston sivuille. Tampereella avoimia työpaikkoja oli yhteensä 1613 kappaletta. Hän selaili nimikkeitä: Robotic Process Automation Specialist, tigrinjan kielen tulkki, ripsiteknikko, Embedded Systems Engineer… Miten paljon olikaan olemassa jännittäviä työmahdollisuuksia.

Merja päätti jättää alanvaihtosuunnitelmat toistaiseksi hautumaan ja luki listan seuraavat kohdat: maailmanympärimatka ja Finlandia-palkinto. Hänhän voisi kirjoittaa esikoisteoksensa reissun päällä!

Muutamaa tuntia myöhemmin Merja luovutti ja painoi läppärin kannen kiinni. Matkaa maailman ympäri ei ollutkaan niin helppo järjestää, kuin hän oli kuvitellut. Matkatoimiston sivuilla myytiin lentolippupaketteja parilla tuhannella eurolla, mikä kuulosti vielä ihan kohtuulliselta. Mutta lueskeltuaan lukuisia matkablogeja Merja tajusi, että lentoliput olivat yksi matkan pienimmistä kuluista. Useampi bloggari oli saanut matkaan kulumaan yli neljäkymmentätuhatta euroa, eli koko vuoden tienestit. Ei hänellä ollut sellaisia rahoja.

Merja kävi keittiössä juomassa lasillisen haaleaa hanavettä. Sammutettuaan janonsa hän huokaisi syvään. Hän oli jo niin väsynyt ruudun tuijottamiseen, että päätti jättää matkasuunnitelmat vielä auki, ainakin yön yli.

Maanantaiaamu näyttäytyi ankeaa ankeampana. Tummanharmaat pilvet notkuivat matalalla kerrostalojen kattojen yllä ja näytti siltä kuin keittiön ikkunassa olisi ollut savulasi. Kaurapuuroa suuhun lusikoidessaan ja synkkää maisemaa tuijottaessaan Merjasta alkoi tuntua ylivoimaisen alakuloiselta. Sitten kännykästä kuului kilahdus.

(jatkuu)

jatkis osa 6.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 5/13)

Pete otti juuri viimeistä huikkaa oluestaan, kun Merja saapui ravintolaan. He kättelivät ja tilasivat pitsat ja pullon punaviiniä. Keskustelu ei oikein edennyt, ja oli helpotus, kun ruuat saapuivat. Pete alkoi ahmia omaa pitsaansa. Merjan mielestä pitsa oli aika mautonta ja viini litkua. Kun viimeinen tilkka viinistä oli ryystetty lasista, Pete tilasi vielä yhden oluen. Naistenhuoneessa prinsessa Merja katsoi itseään peilistä ja huokaisi. Tukka oli lässähtänyt ja mustat silmänaluset hohtivat kuluneen meikkivoiteen alta. Hän maksoi laskun Peten kanssa puoliksi, vaikka Peten osuus oluineen olisi ollut enemmän, ei antanut puhelinnumeroaan Petelle, joka melkein kompastui pitserian kynnykseen, ja lähti kotiin.

Seuraavana päivänä taidemuseon portailla seisoskellessaan prinsessa Merja toivoi vain, ettei hänen treffikumppaninsa ilmestyisi paikalle humalassa. Hän alkoi tosin jo hieman huolestua, sillä Jukka oli jo kymmenen minuuttia sovitusta tapaamisesta myöhässä. Vihdoin museon kiviportaita nousi vaalea popliinitakkinen mies, joka esitteli itsensä Jukaksi ja vaikutti ihan selväjärkiseltä. He menivät sisään ja ostivat liput näyttelyyn.

Museon seinille oli ripustettu mustavalkoisia valokuvia. Jukka analysoi ääneen jokaisen taulun Merjan kuunnellessa ja kulkiessa hänen perässään. Heidän kierrettyään näyttelyn Jukka ehdotti istahtamista kahville. Koko sen ajan, kun he istuivat kahvilassa, Jukka puhui taukoamatta. Pari kertaa prinsessa Merja yritti saada sanottua jotain väliin, mutta laihoin tuloksin. Laihaa oli myös kupissa jäähtynyt kahvi. Koska Jukan jutut kuitenkin olivat järkevämpiä kuin eilen illalla humalassa sammaltaneen Peten, Merja antoi Jukalle puhelinnumeronsa. He sopivat tapaavansa uudestaan seuraavalla viikolla.

Sunnuntaibrunssilla Elmerin kanssa oli ihan hauskaa. Keskustelu eteni, ja molemmat osallistuivat siihen tasapuolisesti. Elmeri oli aika totinen mies, mutta yhden kuohuviinilasillisen jälkeen hän alkoi hymyilläkin hieman. Myös Merja huomasi pitkästä aikaa nauravansa aidosti. Onnistuneiden treffien jälkeen Merja antoi Elmerille puhelinnumeronsa ja pyysi tätä soittelemaan.

Brunssin jälkeen Merja tunsi olonsa pitkästä aikaa energiseksi. Kotiin päästyään hän katsoi muistilehtiöstä, mikä asia olisi seuraavana listalla kohti elämänmuutosta. Mielenkiintoisempi työ. ”Helppoa”, ajatteli Merja. Mikä tahansa työ olisi mielenkiintoisempi kuin hänen nykyinen pestinsä toimistohiirulaisena.

(jatkuu)

wine-622116_1920.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: Prinsessa Merja Arkimaailman vankina (osa 4/13)

Aamu alkoi raastavalla herätyskellon pirinällä. Merjasta tuntui kuin häntä kiskottaisiin paksun ja tahmean suon läpi valveelle. Silmät auki saatuaan prinsessa räpytteli pitkään ennen kuin tajusi, että pimeys johtui siitä, että ulkona oli vielä pimeää, vaikka oli aamu. Hänen olisi tehnyt mieli vetää peitto korviin ja jatkaa unia, mutta sisäinen pakko ajoi hänet ylös sängystä ja suihkuun.

Töihin ajaessaan Merja mietti eilen laatimaansa listaa. Mikä voisi olla nykyistä mielenkiintoisempi työ? Pitäisikö varata matka maailmanympäri heti nykyisestä työstä irtisanoutumisen jälkeen? Toimistorakennuksen portaita ylös kiivetessään Merja yritti pinnistää muistiaan: Miten hän oli edes päätynyt tänne töihin? Oliko hän koskaan nauttinut työstään?

Kahdeksan tuntia tietokoneella istuttuaan prinsessa Merja otti käsilaukkunsa ja nousi lähteäkseen kotiin. Hän katsoi ympärillään istuvia ihmisiä, jotka tuijottivat näyttöpäätteitä ja haukottelivat kuorossa. Yksi kollegoista ei katsonut tietokoneen ruutua vaan kädessään olevaa älypuhelinta. Hetken mielijohteesta Merja meni hänen luokseen ja kuiskasi: ”Oletko sä koskaan miettinyt, miksi me ollaan täällä töissä?”

Kännykkää selaava kollega nosti hölmistyneenä katseensa ja vastasi: ”Siks että saadaan lainat maksettua ja lapsille ruokaa pöytään.” Prinsessa tuijotti työkaveriaan epäuskoisena mutta sanoi sitten: ”Niin joo. Okei.” Sitten hän kiinnitti huomionsa kännykkään ja kysyi: ”Mitä sä teet?” Työkaverin kasvoille levisi huvittunut hymy. Hän vilkaisi puhelintaan ja kysyi naurahtaen: ”Eikö sulla oo Tinderiä?”

Kotiin päästyään Merja teki itselleen kurkkuvoileivän ja keitti kupillisen hopeateetä. Eväiden kera hän istahti olohuoneen sohvalle ja kaivoi esiin puhelimensa, johon oli ladattu sovellus, jonka avulla Merja aikoi toteuttaa ensimmäisen listallaan lukevan asian: etsiä tasapainoisen parisuhteen. Prinsessa tunsi olonsa kovin yksinäiseksi kaiken tämän harmauden keskellä.

Viikonlopuksi Prinsessa Merjalla oli kolmet treffit sovittuna: Peten kanssa pitsalle perjantai-iltana, Jukan kanssa lauantaina taidenäyttelyyn ja sunnuntaibrunssille Elmerin kanssa. Perjantaina työpäivän jälkeen Merja valitsi vaatekaapista ylleen tummanharmaan mekon, levitti mustien silmänalusten päälle kerroksen meikkivoidetta, pörrötti hiuksiaan ja suihkautti päälle vähän lakkaa. Sitten hän lähti kaupungille Peteä tapaamaan.

(jatkuu)

jatkis osa 4.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: PRINSESSA MERJA ARKIMAAILMAN VANKINA (osa 3/13)

Aamulla prinsessa nousi sängystä ja ryntäsi suoraa päätä kirjoituspöytänsä laatikolle, josta kaivoi esiin muistilehtiön. Hän alkoi listata asioita, joista unelmoi: tasapainoinen parisuhde, mielenkiintoisempi työ, maailmanympärimatka, Finlandia-palkinto, hyvä kroppa. Se sujui ripeästi. Prinsessa kuvitteli itsensä Pilvilinnan puutarhaan; hän melkein pystyi tuntemaan auringon lämmön kasvoillaan ja kuuli inspiraatiosuihkulähteen pulputuksen.

Sitten Merja katsahti kelloa ja huomasi myöhästyvänsä kohta töistä, jos ei pistäisi töpinäksi. Hän kiirehti aamutoimensa ja hyppäsi autoon, jolla ajoi toimistolle, jossa vietti tietokoneen ääressä koko päivän. Iltapäivällä Merja ajoi kotiin, söi kurkkuvoileivän ja meni nukkumaan. Seuraavana aamuna hän lähti toimistoon, teki päivän työtä ja ajoi sitten kotiin. Kolmannen päivän iltana hän muisti unessa näkemänsä hyvän haltijan ja avasi jälleen muistilehtiönsä.

Merja luki lehtiöön laatimansa listan ja hetken aikaa harkittuaan lisäsi sen loppuu vielä: ”Että saisi itse päättää omasta elämästään.” Viimeinen lisäys tuntui merkityksellisimmältä. Merja tuijotti kirjoittamiaan sanoja pitkään ja mietti, mitä ne oikeastaan tarkoittivat. Eikö se ollut itsestään selvää, että jokaisella oli oikeus päättää itse? Mutta jos hän saisi päättää kaikesta omaan elämäänsä liittyvästä, miksei hän sitten ollut vielä tähän päivään mennessä tehnyt maailmanympärimatkaa, kirjoittanut romaania ja treenannut itseään kuntoon? Mitä enemmän asiaa mietti, sitä enemmän alkoi ahdistaa. Hänen ajatuksensa kiersivät kehää ja aivot alkoivat ylikuumentua. Tuskastuneena Merja suttasi viimeisen lisäyksen listan lopusta ja sulki lehtiön.

Uni ei tahtonut millään tulla. Mieli kävi ylikierroksilla. Aikansa peiton alla pyörittyään prinsessa sytytti yöpöydän lamppuun valon, nousi sängystä ja kävi hakemassa muistilehtiön ja kynän olohuoneen pöydältä. Hän kömpi takaisin vuoteeseen, avasi lehtiön ja luki listan läpi vielä kerran. Päättäväisin elkein hän kirjoitti listan loppuun uudestaan: ”Että saisi itse päättää omasta elämästään.” Hän sulki lehtiön, laittoi sen yöpöydälle ja sammutti valot. Sitten hän sytytti valot, otti lehtiön yöpöydältä ja kirjoitti vielä: ”Onnellisuus.” Saatuaan listansa valmiiksi Merja nukahti ja nukkui koko yön sikeästi unia näkemättä.

(jatkuu)

jatkis osa 3.jpg

Kuva: Pixabay

Kesäjatkis: PRINSESSA MERJA ARKIMAAILMAN VANKINA (osa 2/13)

Merja painoi autonavaimesta, ja viereisen autokatoksen reunimmaiseksi parkkeeratun auton valot välkähtivät. Hän käveli harmaan Nissanin luo ja kömpi sisään. Hitaasti hän kiinnitti turvavyön ja käynnisti auton. Hän peruutti ulos autokatoksesta. Kuin itsestään auton vilkku meni päälle risteyksen lähestyessä. Merja hidasti vauhtia ja käänsi rattia. Niin tapahtui myös seuraavassa risteyksessä, ja sitä seuraavassa, ja sitä seuraavassa. Lopulta auto pysähtyi.

Merja nousi autosta ja katseli maisemaa. Hän oli saapunut betonisen toimistorakennuksen pihaan. Hän asteli sisään, nousi kolmet portaat ylös ja tuli konttorin ovelle. Hän siirtyi vapaana olevan työpisteen luo, istui harmaaseen toimistotuoliin ja käynnisti tietokoneen. Siinä hän istui ja naputteli tietokoneella iltapäivään asti. Sitten hän käveli takaisin autolle ja ajoi Hervantaan.

Pysäköityään auton katokseen prinsessa Merja asteli ajamisesta puutunein jaloin ovelle, jonne sisäinen ääni ohjasi häntä. Hän löysi lukkoon sopivan avaimen taskustaan. Eteiseen päästyään Merja huomasi ihmetyksekseen, että asunto muistutti sisustukseltaan hyvin paljon Pilvilinnaa. Värit vain eivät loistaneet yhtä kirkkaina. Eteisen turkoosi matto näytti täällä siniharmaalta, ja olohuoneen kukkaverhot olivat mustavalkoiset. Merja käveli keittiöön ja avasi hanan: sieltä tuli haaleaa vettä. Hän katsoi jääkaappiin: banaanijukurttia, margariinia ja puolikas nahistunut kurkku. Ulkona satoi edelleen vettä.

Masentuneena prinsessa Merja suuntasi kohti makuuhuonetta. Matkalla hän sattui vilkaisemaan peiliin ja säikähti: hän ei näyttänyt lainkaan eteeriseltä. Maantienharmaat hiukset roikkuivat olkapäillä ryhdittöminä, silmien alla oli mustat renkaat ja yllä oleva harmaa säkkimäinen tunika istui huonosti. Makuuhuoneessa hän riisui vaatteensa ja kömpi sänkyyn peiton alle. Hän laski pään tyynyyn, sulki silmänsä ja nukahti heti.

Unessa Merjalle ilmestyi kultasiipinen hyvä haltija, joka kertoi tietävänsä keinon rikkoa pahan noidan taian. Haltija käski Merjan miettiä, mitä hän elämältään oikeasti haluaa ja sitten toteuttaa vaadittavat muutokset, jotta elämästä tulisi halutun kaltaista. Kun Merja olisi suorittanut elämänmuutoksen, taika raukeaisi ja hän pääsisi takaisin omaan Pilvilinnaansa.

(jatkuu)

jatkis osa 2.jpg

Kuva: Pixabay