Pedagogisia oivalluksia remonttihommissa

Viime viikolla teimme perheeni kanssa mökillä saunaremonttia. Tein työmaalla muutamia havaintoja, joita voi soveltaa suoraan opettajan työhön. Ne saattavat kuulostaa itsestäänselvyyksiltä eivätkä toki tulleet minullekaan uusina asioina, mutta oppijan ja tehtävien suorittajan roolissa toimiessani nämä seikat kirkastuivat minulle uudesta näkökulmasta.

 

Nämä kolme opettajan työssä oleellista asiaa oivalsin saunaremontin aikana:

 

  1. Tehtävät täytyy mitoittaa tekijän mukaan siten, että ne on mahdollista suorittaa.

Minulle annettiin tehtäväksi putsata vanhat maalit muurin pinnasta teräsharjalla, jonka tehokas käyttö olisi vaatinut paljon enemmän voimaa kuin mitä minulla on. Hommasta ei tullut mitään. Mieheni tuli näyttämään, kuinka harjaa on tarkoitus käyttää – mutta en millään saanut sillä tehtyä samanlaista jälkeä kuin hän – yksinkertaisesti siitä syystä, että en pystynyt painamaan harjaa muurin pintaa vasten tarpeeksi kovaa. Koin epäonnistuneeni ja olin harmissani.

Opettajana en vaadi oppilailta mahdottomia. Esimerkiksi luettavan kaunokirjallisuuden saa jokainen valita itse. Moni yläkoululainen lukee jo paksuja aikuistenromaaneja, mutta jollekin on suuri saavutus tavata läpi ristoräppääjä vielä ysilläkin. Kirjallisuuskasvatuksen tärkein tavoite on lukuinnon herättäminen; liian vaikea tehtävä tappaa motivaation.

 

  1. Prosessi, sen tavoitteet ja arviointikriteerit on oltava selvillä alusta asti.

Muuria rapsuttaessani minulla ei ollut ihan tarkkaa käsitystä siitä, minkälaista jälkeä minun olisi pitänyt saada aikaan. Epäsopivasta työvälineestä johtuen en aluksi saanut oikein mitään irti. Kun vaihdoin teräsharjan hiomakoneeseen, työ alkoi sujua paremmin. Vanha maali oli paikoin silti tiukassa, ja hammasta purren hinkkasin yhden tiilen kerrallaan puhtaaksi. Hiki ja kyyneleet vain valuivat. Aherrukseni päätteeksi sain kuulla, että olin tehnyt liiankin puhdasta jälkeä. Ärsytti, koska olin turhaan ponnistellut – vähempikin olisi riittänyt.

Tästä olen puhunut jo aiemmassa blogikirjoituksessani, joka käsitteli arvioinnin objektiivisuutta. Nyt sain itse konkreettisesti kokea, kuinka valtavasti prosessin ja sen arvioinnin etukäteen ymmärtäminen auttaa varsinaisen tehtävän suorittamista. Myös se, miksi jotakin tehdään, on tärkeää motivaation kannalta. Minun oli puhdistettava muurista vanha maali ja noki, jotta sen voisi maalata uudelleen. Mutta mihin tarvitaan lauseenjäsennystä?

 

  1. Tylsien töiden tuunaaminen toimii luokassa ja raksalla.

Jynssätessäni muurista nokia pois maalin rapsuttamisen jälkeen kuuntelin äänikirjasovelluksesta Olli Jalosen mukaansatempaavaa uutuusromaania Taivaanpallo, ja työ sujui leppoisasti. Vaikka tehtävä oli hitaasti etenevä ja vähän hankalakin, nautin niin paljon matkasta 1600-luvun Saint Helenalle, että tilanne tasoittui siedettäväksi.

Kun koulussa opetellaan vaikkapa tunnistamaan suomen eri murteiden piirteitä, harjoittelu voi olla tylsää tai se voi olla mielekästä. Jokaisen aiheen ja asian pystyy tuunaamaan niin, ettei oppiminen tunnu puuduttavalta. On opettajasta kiinni, kuinka paljon vaivaa hän haluaa nähdä sen eteen. Jos opettaja ei aina jaksa keksiä hauskaa tapaa opiskella tylsiä asioita, voi edes oppimistilannetta tuunata sen verran, että jokainen tuntisi olonsa luokassa mukavaksi. Koulussa ei tarvitse olla aina hauskaa, mutta en näe mitään syytä olla muokkaamatta olosuhteita mahdollisimman miellyttäviksi.

hankaussieni

Kuvassa alapuolella on hankaussieni, jota käytin muurin putsaamiseen ennen sen maalaamista. Yllä on sama tuote uutena. Voit keksiä itse, mitä kuva mahdollisesti symboloi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s