Väkivalta ei vähene resursseja vähentämällä

Kirjoitin viime viikolla perheväkivallasta mutta haluan kommentoida Ylen julkaisemaa uutista teettämästään kyselystä vielä koulun näkökulmasta. Mitä tehdä, jos luokassa joku käyttäytyy aggressiivisesti? Ylen haastatteleman asiantuntijan mukaan opettajalla on oikeus ”vain ohjata” väkivaltainen oppilas ulos. Opetushallituksen antamien ohjeiden ja sääntöjen mukaan tosin ”opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen”. Kukaan ei toki tiedä, mihin missäkin tilanteessa vedetään ”välttämättömän” raja, joten on parempi aina ”vain ohjata”, mikäli se on mahdollista. Mutta joskus valitettavasti tarvitaan myös niitä ”välttämättömiä voimakeinoja”.

Opettajan virkavelvollisuus on taata turvallinen oppimisympäristö kaikille. Jos oppilas menettää itsehillintänsä, opettajan tehtävä on pitää huolta, ettei hän vahingoita itseään eikä muita. Tilanteita, joissa näin on meneteltävä, voi tulla eteen koska tahansa ja kenelle tahansa. Ongelmallista on se, että opettajankoulutukseen ei kuulu sellaista osuutta, joka antaisi valmiuksia väkivaltaisesti käyttäytyvän oppilaan kanssa toimimiseen, esimerkiksi kiinnipitokoulutusta. Yliopistosta työelämään siirtyvät aineenopettajat, luokanopettajat ja erityisopettajat eivät tiedä edes teoriassa, miten riehuva oppilas taltutetaan turvallisesti, saati että osaisivat oikeasti toimia tilanteen osuessa kohdalle.

Olen urani aikana joutunut muutaman kerran niin akuutisti uhkaavaan väkivaltatilanteeseen, että on ollut pakko vain toimia omaa ja oppilaankin oikeusturvaa uhaten. Kerran esimerkiksi eräs oppilas raivostui niin paljon, että alkoi yhtäkkiä heitellä tuoleja. Sitten hän repi lämmityspatterin irti luokan seinästä. Hän ei rauhoittunut, vaikka pyysin. Kun hän alkoi hakata päätään ikkunaan, oli pakko mennä väliin fyysisesti. Pelkäsin, että ikkunalasi menee rikki ja oppilaan pää siitä läpi. Silloin toivoin, että erityispedagogiikan massaluentojen sijaan koulutukseeni olisi sisältynyt edes yksi käytännön työpaja kiinnipidosta.

Linkitän tähän loppuun vielä Aamulehden yleisönosastolta kirjoituksen, joka on ihan täyttä asiaa. Se voisi olla minun tai kenen tahansa kollegani kynästä. Aina kun koulutuksesta säästetään, säästetään väärästä paikasta. Sen sijaan lisäämällä resursseja voitaisiin ennalta ehkäistä monia yhteiskunnalle kalliita ongelmia, myös väkivaltaa.

väkivalta.jpg

Peruskoulun hienous ja heikkous on se, että samassa opetusryhmässä ovat penaalin terävimmät ja tylsimmät kynät ja kaikki siltä väliltä, sekä myös kaikki ne, joiden terä on katkennut. Mitä tehdään, jos opettajalla ei ole sopivaa teroitinta?

Kuva: Pixabay

 

 

3 kommenttia artikkeliin ”Väkivalta ei vähene resursseja vähentämällä

  1. Tuttu opettaja joutui pitkälle sairaslomalle alakouluikäisen potkusta. Vaarana oli oikean käden pysyvä vamma. Hän onneksi toipui. Sekavan potilaan pahoinpitelemäksi joutunut tuttu sairaanhoitaja sai pysyvän vamman käteensä ja joutui luopumaan rakkaasta soittoharrastuksestaan.

    Minusta kiinnipitokoulutus ei ratkaise kuin osan väkivaltatilanteista. Ennen kuin tuolit lentävät, lapsi on yleensä oireillut kauan, on usein joutunut itse väkivallan kohteeksi.

    Lasten kohdalla oireiluun pitää voida puuttua heti, oppilashuollolla on oltava mahdollisuus tehdä lastensuojelun kanssa nopeita tukipäätöksiä.

    Terveydenhoidossa on omat keinonsa, ilman lisähenkilökuntaa ne eivät onnistu.

    Viime kädessä väkivalta kertoo yhteiskunnasta. Vierailevat yhdysvaltalaiset opettajat pitivät meikäläisten tuolien heittelyä ihan pikkujuttuna verrattuna heidän ongelmiinsa…

    Tykkää

    • No sepäs se! Tuossa linkkaamassani Aamulehden yleisönosastokirjoituksessa otetaan kantaa juuri siihen, miten heikko erityistukea tarvitsevien oppilaiden asema on. Kiinnipitokoulutus ei todellakaan ratkaise ongelmia. Ihanteellisessa tilanteessahan ei ketään tarvitsisi ”taltuttaa” tai ”ohjata” ulos luokasta.

      Kirjoitin tähän postaukseen kappaleen myös Floridan kouluampumisesta mutta editoin sen pois ennen julkaisemista, koska tuntui niin kaukaa haetulta verrata ”minun” ongelmiani ”Amerikan” ongelmiin. Vaikka eihän se ole kaukaa haettua. Kouluampuminen on vain todella äärimmäinen väkivallanteko,

      Tykkää

  2. Amerikka on äärimmäisyyksien maa. Toisaalta ihanteita, vapautta, terapiaa, toisaalta kauhutaloja, kiduttajavanhempua, heitteille henkisesti ja taloudellisesti jääneitä nuoria.

    Amerkkalaisnuoret vaikuttavat tavattoman avoimilta ja sosiaalisilta, silti kiusaaminen ja mitätöinti on yleistä. Rikollisuutta on paljon vaikka tuomiot ovat kovia ja vankilat epäinhimillisiä.

    Haaveilen koulusta, jossa tärkeimpänä tavoitteena on hyvän yhteisen arjen ensisijaisuus, tunnetaidot ja kokonaisuuksien tarkastelu. Kun on nähnyt joitakin toimivia, luovia ryhmiä, ei enää jaksaisi niitä tavallisia. Ne huippuryhmät muodostuvat useiden vahvojen mutta hyväntahtoisten yksilöiden varaan. Toisaalta yksikin vakavasti häiriintynyt oppilas vetää koko ryhmän mukaansa. Useampi kovin kilpailunhaluinen oppilas myös.

    Koulussa voisi olla läsnä enemmän muita aikuisia kuin opettajia…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s