Tiedätkö sinä, mitä elämältäsi haluat? Tietääkö presidenttikään?

Minä mietin lähes päivittäin, mitä elämältäni haluan ja mihin suuntaan seuraavaksi lähtisin kulkemaan. Luulin sen olevan ihan normaalia, mutta ilmeisesti unelmointi ja itsetutkiskelu eivät kuulukaan ihan kaikkien päivittäiseen rutiiniin. Havahduin tähän luettuani Hesarin kolumnin, jossa pohditaan, kuinka helposti ihminen vain ryhtyy tallaamaan sitä tavallisinta polkua sen sijaan, että pysähtyisi miettimään, mitä itse oikeasti elämältään haluaa. Monet vain etenevät urallaan miettimättä, haluavatko tehdä juuri sitä työtä, ja perustavat perheen, koska niin kuuluu tehdä.

Kolumnisti kertoo törmänneensä naisiin, jotka vasta perhevapaalla ymmärtävät esittää itselleen kysymyksen: Mitä minä haluan elämältäni? Moni kuulemma vaihtaa alaa tai tekee muita isoja suunnanmuutoksia siinä vaiheessa – hyvä niin. Jos ei ole tyytyväinen elämäänsä, asialle on tehtävä jotain.

Näin vaalipäivänä en voi olla lähtemättä ajatusleikkiin: Entä jos jostain 1970-luvulta saakka ruuhkavuosia elänyt Sauli Niinistö pitää vaikka tänä keväänä perhevapaata ja vihdoinkin, saadessaan mahdollisuuden pysähtyä miettimään elämäänsä, tajuaakin tehneensä kaiken vain niin kuin muut ovat odottaneet hänen tekevän? Näin tuskin käy – Niinistö tuskin pitää isyyslomaa ja uskoisin, että hän on pohdiskellut elämänvalintojaan jo tätä ennen.

Kolumnin lopussa kirjoittaja tulee asian ytimeen: Jos on itse valinnut uran, perheen ja harrastukset, onko varaa valittaa ruuhkavuosista? Työpaikkaa tai jopa alaa voi aina vaihtaa (ainakin teoriassa). Harrastuksista voi luopua, jos ne kuormittavat liikaa. Mutta entä jos perhevapaalla ollessaan tajuaa, ettei olisikaan halunnut lapsia?

har du visor min vän.jpgNämä ajatuksia herättävät säkeet ovat Bengt Ahlforsin laulusta Har du visor min vän.

 

10 kommenttia artikkeliin ”Tiedätkö sinä, mitä elämältäsi haluat? Tietääkö presidenttikään?

  1. Södergran, aavistaen että elämä on lyhyt, kirjoitti oman minuutensa ja voimansa löytämisestä:

    Människor,
    samlen icke guld och ädelstenar:
    fyllen edra hjärtan med längtan,
    som bränner likt glödande kol.
    Stjälen rubiner ur änglarnas blick,
    dricken kallt vatten ur djävulens pöl.
    Människor, samlen icke skatter
    som göra er till tiggare;
    samlen rikedomar
    som giva er konungamakt.
    Skänken edra barn en skönhet
    den människoögon ej sett,
    skänken edra barn en kraft
    att bryta himlens portar upp.

    (September 1918)

    Tykkää

  2. Olen odottanut, että joku kommentoisi. Blogisi on turhan piilossa. Nämä teemat kyllä kutsuisivat monia, jos linkki tulisi vastaan.

    Kaipaus on minusta elämän perusteema. Ei kuulukaan elää siten, ettei huomaisi kaipaavansa jotain muuta, kenties mahdotonta tai taakse jätettyä mahdollisuutta. Viimeistään nelikymppisenä toivoo, että olisi kymmenen vuotta lisää aikaa kaikelle sille, mitä kolmikymppisenä haaveili tai työnsi tuonnemmaksi. Mutta aika kuluu, unelmat muuttuvat, kaipaus vaihtaa kohdetta…

    Olen nyt sitä mieltä, että tärkein ihmissuhde luodaan oman itsen kanssa. Oma itse on se seikkailu, jota elämässä odottaa.

    Vanhemmuus opettaa muttei kenties jalosta. Äitiys ei tehnyt minusta parempaa kohtaamaan lapsia, mutta jonkun verran se kenties auttaa ymmärtämään vanhempia. Toisaalta meillä kaikilla on kokemuksemme perheestä ja sitä kautta avartavia ja rajoittavia näkökulmia muitten elämään.

    Lapset ovat vanhemmilleen se suurin rakkaus. Mutta se on omanlaista rakkautta. Työllistävää, uhrautuvas ja itsekästä. Me olemme kaikki jonkun lapsia ja koemme vanhemmissamme sen, mitä vanhemmuus on heille. Kannamme siis kaikki omanlaista kokemusta lapsen ja vanhemman välisestä symbioosista.

    Äitiys ei ollut minulle itsestään selvä valinta ennen kuin asiat ikään kuin loksahtivat paikoilleen. Vuoden ajan harkitsin.

    Minulla oli parikymmentä vuotta vanhempi tuttu, joka oli aina sanonut, ettei heidän liittoonsa ole tulossa lapsia. Yllätyksekseni hän viisikymppisenä sitten sanoikin, että nyt hän voisi ottaa lapsen vastaan. Kysyin, katuiko hän, ettei ollut hankkinut lapsia. Hän vastasi, ettei katunut. Kaikki on hyvin ja hän on elänyt omanlaista elämää. Mutta hänellä vaan ei enää ollut sitä ei-lapsia -tunnetta, mikä oli ennen.

    En ole kohdannut ketään, joka valittelisi tehneensä väärän valinnan lasten suhteen, oli niitä tai ei. Kai se on mahdollista, mutta uskoisin, että silloin on joutunut tekemään valintoja painostuksen alla.

    Vanhemmissa ihmisissä on niitä, jotka kokevat tehneensä väärän valinnan puolison suhteen. Ihmiset jäävät kiinni vuosien perhehelvettiin. Sitä kadutaan, itsensä menettämistä vuosiksi, kyyryssä elämistä, ainaista huolta.

    Se mitä useimmiten katuu, on hetket, jolloin ei ole osannut kohdella läheisiään oikein. Niitä tulee. Niitä on vaikea antaa itselleen anteeksi.

    Pidän Södergranin runojen vahvasta minuudesta: ”lähtemättä puutarhastani, olen käynyt kaikkialla” ja ”ennen kuolemaani, leivon katedraalin”.

    Tykkää

  3. Södergran on mun lempirunoilija! Kiitos kannustavasta palautteesta. Blogiani saa jakaa! Olen itse maailman huonoin markkinoimaan eikä hakukoneoptimointikaan kuulu vahvuuksiini… Täytyisi tsempata sen suhteen.

    Lueskelin juuri vauva.fin keskustelua äitien uupumuksesta (https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/aiti-oletko-uupunut-eniten-vasyttavat-yksinainen-aikuisuus-seka-jatkuvat) ja järkytyin sellaisten kommenttien määrästä, joissa tulee esiin katkeruus ja toivottomuuden tunteet äitinä olemisessa. Ilmeisesti moni katuu äidiksi ryhtymistä.

    Olen kanssasi samaa mieltä; kaipaus kuuluu elämään mutta jokaisella on vastuu siitä, että pystyy elämään siten, että voi olla tyytyväinen.

    Tykkää

  4. Väsymys on paha juttu. Se vie ilon elämästä ja tuhoaa parisuhteen. Miksi ihmiset on pantu tai ihmiset itse panevat itsensä liian kovaan tilanteeseen. Ihminen tarvitsee omaa aikaa, hyviä ihmissuhteita, kodin ja talouden turvaa – ja toiveikkuutta, voimaantumista.

    Ja sitten on taide. Löysin Södergranin kolmetoistavuotiaana. Myöhemmin tulivat läheisiksi myös Pessoa ja Manner. Ajatella, että ihminen voi saman, lyhyen runon äärellä vuosikymmenestä toiseen kokea aina uudelleen huikean sanattoman ymmärryksen hetken.

    Tykkää

  5. Hyvä aihe ja varmasti ajankohtainen asia monelle nykypäivän kiireiselle uranaiselle, miksei miehellekin. Mielestäni on kuitenkin erikoista, että nykyään äitiydestä kirjoitetaan hyvin paljon negatiivissävytteisiä juttuja, milloin äitiys koetaan liian raskaaksi, milloin yksinäiseksi jne. On totta, että äidiksi tulo muuttaa kaiken, täytyy luopua tietyistä asioista, itsekkyydestä etenkin. Se miten kukin pystyy löytämään uuden tasapainon elämäänsä lapsen tulon myötä, on aika ihmiskohtaista.

    Se, miksi joku katuu äidiksi ryhtymistä, johtuu todennäköisesti siitä että ylipäänsä käsitys lapsen saannista on melko epärealistinen. Tällä siis tarkoitan ruusunpunaisia kuvitelmia oman lapsen saamisesta. Äitiyteen kuuluu koko tunteiden kirjo, niinkuin elämään muutenkin. Äitiys ei kuitenkaan itsessään kenenkään elämää pilaa vaan ihminen on aina itse vastuussa omasta onnestaan.

    Olen itse pienen vauvan äiti, tulin ”vahingossa” raskaaksi. Katumisen tunteitakin olen välillä käynyt läpi, kunnes näen pienen poikani joka on täynnä elämäniloa ja hymyilee kuin aurinko. Rakastan poikaani, en voisi tuntea ketään kohtaan samanlaista rakkautta. Välillä olen hyvin väsynyt, kuitenkaan vauvan takia en ole valvonut yhtäkään yötä.

    Onneksi kenenkään ei ole pakkoa hankkia lapsia, harmi ettei kaikki taas voi saada lapsia vaikka kuinka haluaisivat. Elämä on täynnä valintoja ja suhtautumistavan voi aina valita.

    Tykkää

    • Totta turiset! Ehkä äitiyden negatiivisista puolista kirjoitetaan nykyään juuri siksi, ettei tulisi sitä pelkkää ruusuista mielikuvaa. Tuo tasapainon löytäminen oman itsensä ja elämänsä kanssa – siinäpäs se haaste onkin, olipa sitten vela, äiti tai tahattomasti lapseton.

      Tykkää

      • Ehkä se tasapainokin löytyy vain hetkittäin. Erilaiset life trainerit puhuvat ihmisen ja elämän keskeneräisyydestä ja sen sietämisestä.

        Tykkää

      • Niin ja alempaan kommenttiin, että itse tarkoitin sillä tasapainolla ehkä sitä, että elämässä on riittävät ainekset hyvään elämään eli vaikka vastoinkäymisiäkin tulee, niin kuitenkin pystyy tasapainotella hyvien ja huonojen juttujen välillä. Elämä on loputon itsetutkistelun matka eikä kukaan koskaan ole täysin valmis ihmisenä.

        Tykkää

    • Niin. Tässä omassa elämänvaiheessani yritän vaalia toiveikkuutta, uskoa siihen, että jotain hyvää on edessä, vaikken tiedä mitä, ja jo tämä päivä, on siunattu seikkailu.

      Kutsun Södergranin kuvaamaan toivon ja alistumisen vuorottelua:

      Livet
      Jag, min egen fånge, säger så:
      livet är icke våren, klädd i ljusgrön sammet,
      eller en smekning, den man sällan får,
      livet är icke ett beslut att gå
      eller två vita armar, som hålla en kvar.
      Livet är den trånga ringen som håller oss fången,
      den osynliga kretsen, vi aldrig överträda,
      livet är den nära lyckan som går oss förbi,
      och tusende steg vi icke förmå oss att göra.
      Livet är att förakta sig själv
      och ligga orörlig på botten av en brunn
      och veta att solen skiner däruppe
      och gyllene fåglar flyga genom luften
      och de pilsnabba dagarna skjuta förbi.
      Livet är att vinka ett kort farväl och gå hem och sova…
      Livet är att vara en främling för sig själv
      och en ny mask för varje annan som kommer.
      Livet är att handskas vårdslöst med sin egen lycka
      och att stöta bort det enda ögonblicket,
      livet är att tro sig vara svag och icke våga.

      Det underliga havet
      Sällsamma fiskar glida i djupen,
      okända blommor lysa på stranden;
      jag har sett rött och gult och alla andra färger, –
      men det granna, granna havet är farligast att se,
      det gör en törstig och vaken för väntande äventyr:
      vad som har hänt i sagan, skall hända även mig!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s