Pakkoruotsi on ruma sana

Ulkomailla matkustaessa on kiva olla suomalainen. Maabrändimme on suhteellisen hyvä; ihmiset ympäri maailman tervehtivät suomalaista turistia iloisesti. Hauskaa on myös oma salakielemme suomi, jota harva kaduntallaaja muualla kuin Suomessa ymmärtää. Huono puoli on, että suomalaisen on pakko muiden kuin toisten suomalaisten kanssa kommunikoidakseen opiskella vieraita kieliä. Vähintään englantia on jokaisen päntättävä koulussa. Tämä tosin on ”huono puoli” vain niiden mielestä, joita vieraiden kielten opiskelu ei syystä tai toisesta nappaa.

Vieraan kielen lisäksi jokainen suomalaista peruskoulua käyvä joutuu opiskelemaan ympäristöoppia, terveystietoa, uskontoa tai elämänkatsomustietoa, historiaa, yhteiskuntaoppia, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, maantietoa, liikuntaa, musiikkia, kuvataidetta, käsityötä, kotitaloutta, äidinkieltä ja kirjallisuutta sekä toista kotimaista kieltä. Toinen kotimainen kieli on suomenkielisillä oppilailla ruotsi ja ruotsinkielisillä oppilailla suomi. Tästä huolimatta ruotsi on ainoa peruskoulun oppiaine, joka saa etuliitteekseen sanan ’pakko’. Miksi? Kaikki muutkin edellä luettelemani oppiaineet ovat pakollisia; lisäksi vielä ’pakkoruotsin’ oppianeen virallinen nimitys on ’toinen kotimainen kieli’, eli se ei edes automaattisesti tarkoita ruotsia.

Yle uutisoi tänään, että Itä-Suomessa aletaan tutkia mahdollisuutta jättää ruotsi pois ja ottaa tilalle ”jokin muu vieras kieli, esimerkiksi venäjä”. Mutta kun ruotsi ei ole ’vieras kieli’. Opetusministeriön nettisivuilla tästä puhutaan sentään oikealla nimellä ”toisen kotimaisen kielen valinnaisuutta koskevana kokeiluna”. (Lähetin jo palautetta Ylelle; katsotaan, korjaataanko termit.)

Ymmärrän, että jotakuta koululaista turhauttaa ruotsin opiskelu. Varmasti voimme kyseenalaistaa joka ikisen oppiaineen oppimäärän tarpeellisuuden yksilötasolla. Opettajia tässä Opetusministeriön päätöksessä ei selvästi ole taas kuultu. Mietin myös, onko perustuslain asiantuntijoiltakaan kysytty. Voiko Opetusministeriön kokeilu ajaa sen faktan ohi, että perustuslakimme mukaan Suomi on kaksikielinen maa?

riisipuuro.jpg

Kun olin lapsi, isälläni oli tapana kutsua riisipuuroa ’resebyråksi’, koska se huvitti häntä. Sen tähden minä luulin aika pitkään, että ’resebyrå’ on ’riisipuuro’ ruotsiksi. Mitä minustakin olisi oikein mahtanut tulla, jos ei koulussa olisi opetettu toista kotimaista kieltä?

Kuvalähde: https://www.flickr.com/photos/84926615@N00/16080680712

 

 

 

26 kommenttia artikkeliin ”Pakkoruotsi on ruma sana

  1. Pakkoruotsi on tosiaan ainoa oppiaine, joka on pakollinen kaikille, kaikilla kouluasteilla. Äidinkieli on lähes yhtä pakollinen muttei aivan.

    Pakkoruotsi on uniikki järjestely. Vastaavaa kaikille alakoulusta yliopistoon pakollista pikkukieltä ei ole missään muualla, vaikka monissa maissa on useita virallisia kieliä.

    Toisin kuin esim. matematiikka, historia tai biologia, vieraat kielet ei ole yksiselitteinen ja kaikkialla sama oppiaine. Vieraat kielet on iso oppiainekori, josta on aina valittava opiskelijan kannalta mielekäs, yhden tai useamman kielen paketti.

    Kun vielä viimeisimmän yliopistotason selvityksen mukaan 74% haluaa pakkoruotsin pois heti, eivätkä kaikki loputkaan ole nykyisenkaltaisen pakon takana, sanan pakkoruotsi osuvuus näkyy hyvin.

    Ruotsi on ollut kansalliskieli lähes itsenäisyyden alusta alkaen. Pakkoruotsi tuli peruskouluihin vasta 1968, yliopistoihin 1978-1987, ammattikorkeisiin 1990-luvulla, virkamiesten velvollisuudeksi 2004. Tämä jatkumo tehtiin RKP:n tahdosta vastoin enemmistö toivetta ja etua.

    Onko jotain, mitä vielä haluaisit kysyä?

    Tykkää

    • Pointtini onkin, että Suomessa pakkoruotsin lisäksi vastaava ”kaikille pakollinen pikkukieli” on suomi; jokaisen on opiskeltava äidinkielensä lisäksi toista kotimaista kieltä, koska perustuslain mukaan olemme kaksikielinen maa. Jos ”pakkoruotsi” poistetaan koulusta, täytyy poistaa myös ”pakkosuomi”. Silloin on ensin muutettava perustuslakia. Vai mitä?

      Tykkää

      • Ei tarvitse muuttaa perustuslakia.

        Perustuslaki oli sama jo ennen vuotta 1968.

        Myös erilaiset lakiatuntevat tahot kuten oikeusministerit ovat julkisesti myöntäneet, ettei pakko ole perustuslaissa. Se on vain perusopetuslaissa, korkeakouluasetuksissa ja kieli(taito)laissa.

        Ahvenanmaaltakin poistettiin pakkosuomi, koska se kuulemma söi muun kielitaidon.

        Mitä muuta haluaisit tietää?

        Tykkää

  2. Ruotsi ei ollut oppiaineena kansakoulussa. Ruotsiin muutti 1970-vaihteessa Pohjois-Suomesta paljon kieli- ja ammattitaidottomia tehtaisiin töihin, suurempina muuttovuosina 40 000 henkeä vuodessa. Tällä hetkellä Ruotsissa asuu n. 750 000 ihmistä, joilla on juuret Suomessa ja väkimäärä kasvaa. Tehdastyöläisillä ei ollut aikaa ja voimia opetella ruotsia, mutta nykyään suomella on virallinen vähemmistökielen asema niin kuin myös meänkielellä, romanilla, saamenkielellä ja jiddiš`illä.Olen valmistunut kansakoulunopettajaksi 1966 ja muuttanut Saksaan 1969 ja ollut opettajana Vammalassa 1967/68 ja Hankasalmen kokeiluperuskoulussa 1968/69 Silloin oli ” enemmistöllä” mahdollisuus vaikuttaa peruskoulun opetussunnitelmaan, mutta ”enemmistö” oli hiljaa. (vrt. kommentoija ”Ope ja äiti”). Peruskoulun puitelaki ja peruskouluastus astuivat voimaan 1.08.1970. ”Yhtenäikoulun järjestelmän toteutus alkoi 1972 Lapin läänissä , osassa Oulun läänin kuntia ja peruskouluun kokeiluun osallistuneissa kunnissa. Viimeisenä peruskouluun siirryttiin Helsingissä 1977.” ( www. eduskunta.fi) Olen iloinen, että opettelin 8 vuotta ruotsia ja osaan vieläkin sitä vaikka en tarvitse sitä niin kuin suomeakaan mihinkään muuhun kuin omaksi ilokseni. Olen matkustellut Ruotsissa enemmän kuin Suomessa. Saksassa ei ole pakko katsoa televisiotakaan englanniksi. On hiukan omituista syyttää RKP:tä rumasta sanasta ”pakkoruotsi”.

    Tykkää

    • RKP on kuitenkin pakkoruotsin alkujaan luonut ja sitä edelleen verkostoillaan ylläpitää.

      Eikö riitä, että ruotsia rakastava voi sen valita lastensa kanssa. Miksi pitäisi päästä tekemään kielivalinnat muitten perheiden puolesta?

      Tykkää

  3. Elämän tarkoitusta ja maailmanrauhan avaimia pitäisi kysyä useammin, koska tärkeintä on saada ihmiset ajattelemaan oikeita asioita, vain siten voidaan yhdessä mennä eteenpäin.

    Oli myös hyvä, että esitit kysymyksiä pakkoruotsista, vain avoimella puheella senkin purkamisessa päästään eteenpäin. Keskustelua on yritetty vaimentaa aina vuodesta -68. Vaikka internet on vapaudellaan nostanut pakkoruotsin ykkösaiheeksi kansalaiskeskustelussa, poliitikot karttavat sanomasta muuta kuin muutaman liturgisen sanan – nuo mainitsemasi ”Suomi on kaksikielinen maa”.

    Olet halunnut puolustaa pakkoruotsia, joten heitän nyt kysymyksen sinulle. Eivätkö suomalaiset ansaitsisi oikeutta valita opiskeltavat kielet itse? Näin muuallakin tehdään. Jopa Ahvenanmaalla.

    Ajattele tyypillistä koululuokkaa pääkaupunkiseudulla. Kahdestakymmenestä oppilaasta viidennes on maahanmuuttajataustaisia eli puhuu kotona esimerkiksi somalia, venäjää, viroa, kurdia tai vietnamia. Osa on tullut äskettäin valmistavalta ja suomikin sujuu vielä heikosti. Hyvin perherakkaissa kulttuureissa suomen oppiminen voi takuta koulun loppuun asti, sillä koulun ulkopuolella seurustellaan oman kulttuurin sisällä, jolloin oma kieli onneksi säilyy vahvana. Noin neljännes oppilaista on niitä, joilla on oppimisen ongelmia. Heistä pari voi olla jo myös maahanmuuttajataustaisia, mutta kotosuomalaisistakin noin viidennes tarvitsee lisätukea erityisesti lukemisessa ja kirjoittamisessa. Sanotaan, että erityistä tukea vaativia on esimerkkiluokallamme kolme maahanmuuttajataustaisten lisäksi. Kahdestakymmenenstä lapsesta siis kahdeksan omaa erityisesti kielellisiä haasteita. Näiden ohella luokassa on vähintään kaksi selkeää insinöörityyppiä, joille kieliin keksittyminen ei ole erityisen mielekästä. Nyt luokka on jo jaettu kahteen: kymmenen niitä, joille koulussa kielten oppiminen on kohtuullista ja toiseen puoleen, jolle kielet ovat joko vaikeita tai joiden kohdalla matka kielitaitoon on haasteellisempi. Tämä on aika yleinen jakauma, minkä koulua tuntevana varmaan tunnistat. Nyt näillä kaikilla lapsilla on pakkoruotsi. Siitä ei nykyisin anneta vapautuksia kuin niille, jotka tulevat Suomeen vasta peruskoulun viimeiselle luokalle tai sen jälkeen. Oppimisvaikeudet ovat äärimmäisen harvoin vapautuksen syynä. Näin ei ollut vielä 2000-luvun alussa, mutta tiukennettettujen säännösten jälkeen vapautukset siirrettiin rehtoreilta opetustoimeen ja pakkoruotsista tuli nimensä mukaisesti ett måste. Väitetään, että pakkoruotsi on lastemme ”oikeus”.

    Haluaisin, että mietit, miksi jotkut haluavat ylläpitää tätä varsin uutta ja vastoin ihmisten toiveita ja oikeustajua kehitettyä järjestelyä. Miksi tuo esimerkkiluokkamme ei saa rakentaa kielitaitoaan vain suomen ja englannin varaan, kun näitä muita haasteita (kotikieliä, suomi2-opetusta, erityisopetusta ja teknistä suuntautumista) heillä on ihan riittävästi?

    Pakkkoruotsin suojelemiseksi on nyt politiikan kulisseissa ryhdytty rakentamaan kallista uutta kieltenopetusta, jossa jokaiselta vaadittaisiin kolmea vierasta kieltä eikä se varhain aloitettu vieras kieli saisi olla englanti. Tämä olisi hurja resurssien ja painotusten siirto vieraiden kielten opiskeluun. Kyse on vasta valmistelussa olevasta hankkeesta, mutta koska kokoomus ajaa sitä (RKP taustalla), en epäile, ettei varoja löytyisi. On käsittämätöntä, että koko maan ja sen erilaisten lasten kielitaitoa rakennetaan pakkoruotsin näkökulmasta ja sitä suojellen. Sen täytyy merkitä joillekin todella paljon ja siihen liittyy asioita, joita me tavalliset kansalaiset emme usein ajattele.

    Kaksi viime keväänä eläkkeelle lähtenyttä opetusneuvosta, kielten ja kansainvälisyyskasvatuksen opetusneuvokset, lähettivät viime vuonna hesariin kaksi avointa kirjettä, joissa he vetosivat ruotsin vapaaehtoisuuden puolesta. He kertoivat myös, että virkamiehinä hekin, kielten opetuksen rautaiset ammattilaiset, joutuivat vaikenemaan vuosikymmenet, koska pakkoruotsia ei meillä saa arvostella. Tämä on vakava asia. Se siirtää kielikeskustelun demokratiakeskustelun ytimeen. Me kuljemme maailmalla koulutetun ja vapaamielisen maineessa, meidän perheitämme pidetään valistuneina ja kyvykkäinä kasvatuksessa – mutta toisin kuin missään muualla, meillä vanhemmat eivät muka pysty päättämään, valitseeko perheen lapsi ruotsia vai jotain muuta. Vai pystyisivätkö?

    Tykkää

    • Ihanaa, että joku vihdoinkin suostuu keskustelemaan kanssani tästä ja vieläpä tietää asiasta selvästi mua enemmän! Mulle on loppujen lopuksi itse asiassa ihan sama, mitä kieliä suomalaiset lapset koulussa joutuvat opiskelemaan. En siis ole fanaattinen ruotsin kannattaja. Eniten mua on tässä pakkoruotsikeskustelussa nyppinyt se, että keskustelijat rinnastavat ruotsin muihin vieraisiin kieliin, mitä se ei ole. Mun mielestä edelleen täytyisi ihan ensin tehdä muutos siihen sääntöön tai lakiin, jonka mukaan jokaisen täytyy opiskella kahta kotimaista kieltä. Eli toisin sanoen, jos suomea äidinkielenään puhuvien ei ole pakko opiskella ruotsia, niin ei ruotsinkielisillä lapsilla silloin voi olla pakko opiskella suomea! Alleviivaan vielä, että mua häiritsee tässä keskustelussa (siis yleensä, ei meidän kahden välisessä nyt) termien väärinkäyttö ja se, että jengi ei tajua, että ei ole ”pakkoruotsi” vaan yhtä lailla ”pakkosuomi”.

      Tykkää

      • Tässä taas perustuslaki tulee toimimaan toivomallasi tavalla: kun pakkoruotsi poistuu, poistuu myös pakkosuomi. Molempia kieliä kohdellaan siis laissa samalla tavalla.

        Kielten välillä ei kuitenkaan todellisuudessa ole symmetriaa. Ruotsinkielisiksi rekisteröityjä (heistä tosin suuri osa puhuu suomea toisen vanhempansa kanssa) on mannermaalla alle viisi prosenttia. Heistä valtaosalle suomi on oikeasti ett måste. Siksi ruotsinkieliset ovat itse järjestäneet kouluihinsa A1-kieleksi suomen. Sujuva suomen taito on heidän mielestään heidän lastensa etu.

        A-ruotsi rai A-suomi eivät olekaan pakkokieliä, ne ovat itse valittuja. B-kielenä ruotsi on pakollinen niille, jotka eivät ole sitä A-kielenä valinneet. Tässä on se kohta, johon halutaan vaihtoehtoja. Esimerkiksi Ruotsissa vaihtoehtoja yhteisen englannin jälkeen ovat espanja, saksa, ranska, oppilaan kotikieli, lisäruotsi tai lisäenglanti oppilaan tarpeen mukaan, lisäksi osassa kouluja on harvinaisempia kielipolkuja kuten kiina.

        Pakkoruotsi on opetusneuvosten mukaan meillä tabu. Siihen liittyvistä taustoista tai vaihtoehdoista ei puhuta tai toistellaan vain liturgiaa. Alle viiden prodentin kielivähemmistö ei tee yhteisöstä kaksikielistä. Suomesta on kuitenkin tulossa monikielinen. Erilaisuuden paine vanhaa, joustamatonta kieltenopetusta kohtaan on kova – mutta vaiettu.

        Tykkää

  4. Kiitos, että lähdit tähän vuoropuheluun.

    Minua kiinnostaa, kirjoittaisitko aloituspuheenvuorosi nyt toisin. Mitä muuttaisit?

    Nimike ”vieraat kielet” kattaa kaikki oppilaalle vieraat kielet eli muut kuin äidinkielet. Näin myös virallisesti.

    Meillä on lain mukaan kaksi kansalliskieltä, mutta voisi olla enemmänkin. Esimerkiksi saamet voisi nostaa kansalliskieliksi. Nimikkeestä kansalliskieli ei sinänsä seuraa mitään. Nimike ”toinen kotimainen” on vain otettu käyttöön yritettäessä luoda todelmisuudelle vierasta symmetriaa 5 prosentin ja 90 prosentin äidinkielten välille.

    Meillä vauras ruotsinkielinen vähemmistö on pystynyt tekemään poliittisia kauppoja, jotka ovat tehneet ruotsista pakollisen muille kieliryhmille kaikilla opetuksen tasoilla alakoulusta yliopistoon. Mitään vastaavaa ei ole muissa maissa, joissa on useita laissa virallisiksi nimettyjä kieliä. Ei edes Kanadassa, joka usein nostetaan esiin. Siellä virallisina on kaksi maailmankieltä, englanti ja ranska, mutta pakollisuus on hyvin paikallista (siis vain aidosti kaksikielisillä alueilla) ja lyhytaikaista.

    Olisiko siis nimikkeelle pakkoruotsi todella hyvät perusteet? Se on ainoa kaikille pakollinen kieli alakoulusta yliopistoon, siitä ei saa vapautusta esim. dysleksian vuoksi (käytäntö vastoin lain henkeä), sillä se katsotaan oppilaiden ”oikeudeksi”, koska virkapakkoruotsi (aloittain 1978-1999) ja virkamiesten kielitaitolaki (2004). Nämä perusteet on siis luotu alkuperäisen pakkoruotsin (1968) jälkeen.

    Jos emme voi puhua pakkoruotsista, suostumme minusta kielipeliin, joka ei vastaa todellisuutta.

    Tykkää

    • Kiitos vielä kerran, että jaksoit vääntää tän kaiken mulle rautalangasta. Olen viisastunut paljon ja saanut uuden näkökulman asiaan, joka on vaivannut mieltä jo pitkään. En silti kirjoittaisi toisin. Toistaiseksi laki toisesta kotimaisesta on olemassa ja opetussuunnitelma lienee voimassa kymmenisen vuotta tästä eteenpäin. Mielestäni pakkoruotsivihan lietsominen (josta en syytä sinua!) ei hyödytä ketään, vaan toivoisin, että tällaista avointa keskustelua voitaisiin käydä myös politiikassa ja mediassa! Mielenkiinnolla jään odottamaan uutista ruotsinkielisestä koulusta, jossa luovutaan pakkosuomesta ja sitten tietysti tämän Opetusministeriön kokeilun tuloksia.

      Tykkää

      • Tiedän, että ihmisiltä kuluu jonkin aikaa uuden tiedon prosessointiin, mutta en jätä sinua kypsyttelemään asiaa rauhassa, vaan pyydän vastaamaan jo nyt.

        Pakkoruotsi on ongelma. Se syö valtavasti resursseja, on harvalle hyödyksi ja monelle haitaksi. Se vääristää kieltenopetusta, kieltenopettajien koulutusta ja syrjii niitä, joille koulu jo nyt on haasteellisin (mamut, erkat ja inssityypi).

        Miksi pitäisi vaieta ja odottaa? Onhan odotettu 50 vuotta, minkä ajan pakon kannattajat ovat käyttäneet sen ehdottomuuden ja sitovuuden tiukentamiseen. Hallinto jumitti jopa kielikokeilua viimeiseen asti ja pakkoruotsin kannattajat käyvät nyt kiivasta pelottelukampanjaa vähentääkseen kokeiluun hakeutuvien koulujen määrää. Heidän ehdoillaan edeten pakko jatkuu vielä lastenlapsillekin.

        Miten ”pakkoruotsiviha” eroaa pakkoruotsin aktiivisesta ja asiantuntevasta kritiikistä? Pakkoruotsi itsessään on aggressio enemmistöä kohtaan, erilaisuutta kohtaan, tulevaisuutta kohtaan. Mieti hetki, mikä olisi tilanne, jos ruotsinsuomalaiset olisivatkin olleet vauras ryhmä ja järjestäneet riikinruotsalaisille vastaavan pakkosuomen alakoulusta yliopistoon!

        Oppilailla on oikeus irtautua pakkoruotsista nyt. Eikö?

        Tykkää

  5. Kiitos hienosta kirjoituksesta, mutta anteeksi tulevasta viestistäni, sillä kommenttini menee hiukan metatason latistamiseksi: nimimerkki ”Äiti ja ope” kannattaa jättää omaan arvottomuuteensa.

    Hän ei keskustele tosissaan, vaan on aktiivinen ruotsinvastaisuusliikkeen mielipidelannoittaja. Kyseinen kirjoittaja ilmestyy paikalle aina kun ruotsin kieli mainitaan ja levittää kommenttiosioille liturgista copypastaansa. Hänen viestiensä sisältö on aina samanlainen, mutta nimimerkki saattaa vaihtua. Ei ole tavatonta, että ”Äiti ja ope” esiintyy samassa kommenttiosiossa useammallakin nimellä, antaen itselleen rohkeasti tukea keskustelussa. Nimimerkkeinä on usein täälläkin esiintynyt ”äiti ja ope”, mutta myös ”Sees”, ”NRR”, ”lumikko”, ”nettiruskarepo” ja monenmoni muu toistuva nimimerkki kuuluuu tälle ammattitrollille. Hän on aktiivinen esimerkiksi ruotsinvastaisessa järjestössä Vapaakielivalinta. Tämä järjestö on tunnettu muun muassa siitä, että sen ja Suomalaisuuden Liiton yhteinen puheenjohtaja veti Iltalehden blogissaan herneen nenäänsä siitä, että Linnan juhlissa puhuttiin ”pakkoruotsia”. Suomalaisuuden Liiton ja Vapaakielivalinnan puheenjohtajan virallinen mielipide on siis, että jo ruotsin puhuminen julkisessa tilanteessa on sitä pakkoruotsia, jota he vastustavat. Tuollainen kommentti ei tule yllätyksenä, kun muistaa sen, että niin kutsutussa Suomen mieli -kohussa Suomalaisuuden liitto on kannustanut jäseniään kirvesmurhaamaan ruotsinkieliset. Tällaisten järjestöjen mielipiteillä ei tulisi olla paljonkaan painoa asiallisessa keskustelussa. Koulutuspolitiikan kehittämisestä on todella hankalaa keskustella, kun paikalle aina ryntää kovääninen keppihevospataljoona, joka levittelee salaliittoteorioita, panettelee ihmisryhmää tämän äidinkielen takia ja muutenkin valehtelee minkä ehtii.

    Tämä käytös käy ilmi ”äidin ja open” käytöksestä täälläkin, kuten olet itsekin varmaan huomannut ja toinen kommentoija jo huomauttikin. Valitettavasti en voi kirjoittaa olevani yllättynyt ”äidin ja open” toistuvasta käytösmallista. Kunhan yritän levittää tietoa tästä alakulttuurista, sekä siitä, kuinka turhaa on yrittää käydä heidän kanssaan keskustelua. Heidän mielissään jokainen, joka ei ole heidän kanssaan samaa mieltä, ovat joko ”surupakottajia” tai ”vauraiden surujen lakeijoja”.

    Joten voit hyvin mielin säästää aikaasi, ja olla välittämättä ”äidin ja open” mielipiteistä.

    Tykkää

    • Tässä linkki nimimerkin äiti ja ope/NRR:n keskusteluun tästä blogista:
      https://vapaakielivalinta.fi/forum/viewtopic.php?f=13&t=3206

      Huomaa, että äiti ja ope samalla tunnustaa olevansa vauva.fi-foorumin pakkoruotsispammaaja, sillä ensimmäinen kommentti on nostettu sieltä. Samainen äiti ja ope sielläkin levittelee satujaan muunmuassa siitä, että ruotsi ei suomalainen kieli ja että, RKP toimii parlamentaarisen demokratian tuollapuollen, kuin Siionin viisaat ikään.
      https://www.vauva.fi/comment/32446884

      Tykkää

      • Oletko, Latistaja, miettinyt, millaisen kuvan piirrät pakkoruotsin kannattajista? Ja mitä teet omalle mielenterveydellesi?

        Tykkää

      • Kiitos linkeistä ja tästä uudesta näkökulmasta! Kaikesta huolimatta olen iloinen käymästämme ”pakkoruotsikeskustelusta”. Jos nimimerkillä äiti ja ope on suuri huoli tästä aiheesta, hänellä on kai oikeus siitä keskustella netissä. En koe, että blogiani olisi käytetty hyväksi tai että viestiketjussa olisi spammattu. Vai olenko naiivi? Mitä minulta jää tässä näkemättä?

        Tykkää

      • Kiitos itsellesi rohkeasta kirjoituksestasi, Lapseton kasvattaja. On ehkä hiukan surullista, että elämme maailmassa, että voin tosissani pitää rohkeana tuota esittämääsi maltillista ja maalaisjärjelle ilmiselvää mielipidettä, että aikuisten ihmisten ei tulisi käyttää haukkumasanoja ja salaliittoteorioita poliittisissa keskusteluissa (menikö tulkinta ja tivistys suunnilleen oikein?).

        Äidillä ja opella on sananvapaus ja oikeus mielipiteisiinsä. Mielestäni hänen mieleipiteensä on väärä, minkä lisäksi hän on erittäin epäasiallinen sekä tunteeton lemaamisella ja mielenterveysvihjailullaan. Eikö mielenterveyskuntoutujilla ole jo tarpeeksi vaikeaa, ilman että mielenterveydestä tehdään leimakirves?

        Mielestäni kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että käsittää missä kontekstissa äiti ja ope kirjoittaa. Jos kyse on pelkästään opetuspolitiikasta, niin miksi levittää salaliittoteorioita? Miksi äiti ja ope ei tunnusta olevansa lobbari, eikä yksityishenkilö? Miksi järjestön johtohahmo levittää ”pakkoruotsin” käsitettä kattamaan jopa puhetta televisiossa? Miksi järjestön taannoinen pakkoruotsikansalaisaloite ei koskenut ainoastaan opetusta, vaan oli myös kieltämässä kaiken ruotsinkielisen palvelun?
        Minun mielestäni epärehellisyys on ikävää.

        Tykkää

      • Puhu jollekin ajatuksistasi. Nyt teet vääryyttä muille ja itsellesi ja koko keskusteluilmapiirille.

        Kielivapausaloite on tässä: ”Vaadimme pakollisen ruotsin kielen opiskelun muuttamista valinnaiseksi kaikilla kouluasteilla: peruskoulussa, ammattikoulussa, lukiossa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Ruotsinkielisillä valinnan vapaus koskisi suomea. Julkisen vallan tulee ryhtyä valmistelemaan vaatimuksen mukaista lainsäädäntöä, muita tarpeellisia säädöksiä ja opetussuunnitelmia.”

        Perusteluissa on erikseen mainittu palvelut: ”Ruotsinkielisistä palveluista voidaan huolehtia ilman kaikkia suomalaisia velvoittavia ruotsin kielen opintoja. Tähän on kolme syytä. Ensiksi, vapaaehtoista kiinnostusta ruotsin opiskeluun on runsaasti, kuten tuore Åbo Akademin tutkimus osoittaa. Toiseksi, erikoistumista ruotsinkielisiin palveluihin tapahtuu luontevasti, kun asiakas saa valita tuottajan sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kolmanneksi, sähköiset palvelut ovat nykypäivää Suomessa. Niiden määrä kasvaa ja monipuolistuu koko ajan, myös ruotsinkielisten palvelujen kohdalla.”

        Sinä tiedät tämän. Samoin RKP:n ja sen taustavaikuttajien osuus pakkoruotsin synnyssä ja ylläpidossa on historiaa, ei tarvita salaliittoteorioita. Ihmettelen, miten pakkoruotsin vastustus tekee tavallisesta äidistä ja opesta mielestäsi lobbarin, mutta ajattele, mitä haluat.

        Jos kannatat pakollista ruotsia, miksi et keskity hiomaan perusteita sen puolesta? Tai jos haluat vahvistaa ruotsinkielisyyttä Suomessa, mikset kehittele sille uusia reittejä irrallaan pakkoruotsista? Miksi keskityt henkilökohtaisesti yhteen keskustelijaan? Etkä vain kerran vaan vuosia?

        Olisi aika jatkaa pelkästään asialinjalla.

        Tykkää

      • Anteeksi tästä, Lapseton kasvattaja, kun palaan ikivanhaan aiheeseen. Ymmärään, että blogin kanssa ei voi jäädä vanhojen päivitysten kommenttituleen makaamaan.
        Luin aikaisemman kirjoitukseni ja pahoittelen sen muotoilua. Näin käy, kun näppäimistönatiivi kerrankin kirjoittaa kosketusnäytöllä; tökkivää tekstiä, puolikkaita ajatuksia, kirjoitusvirheitä ja puutuuvia lähteitä.
        Viitatessani taannoiseen kansalaisaloitteeseen tarkoitin luonnollisesti vuoden 2013 suuroffensiivia (https://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/). Tuon aloitteen takana olivat rivikansalaisten sijaan poliittiset järjestöt Perussuomalaiset Nuoret, Suomalaisuuden Liitto, Vapaa Kielivalinta ja Kokoomusnuoret. Sekä PSNuoret että Suomalaisuuden Liitto vaativat Suomen tekemistä yksikieliseksi, minkä lisäksi Vapaa Kielivalinta on lähinnä Suomalaisuuden Liiton kulissi. (Suomalaisuuden Liitto muuten aikoinaan lanseerasi sanan ”pakkoruotsi” ja liiton Wikipedia-sivu on muutenkin mielenkiintoista, mutta surullista luettavaa siitä, kuinka aikanaan hieno kulttuurijärjestö on eksynyt kaidalta tieltä. Tässä kontekstia varten linkki kansalaisaloiteaktiivin ja Suomalaisuuden Liiton entisen puheenjohtajan kommenttiin avoviemärissä, joka on Suomi24-keskustelupalsta: https://keskustelu.suomi24.fi/t/12949689/havettaa-elaa-fennona-suomessa#comment-73684392 )
        Pahoittelen myös sitä, että kuvaukseni aloitteen muotoilusta ei ole täysin korrekti. Aloite ei kirjaimellisesti ole kieltämässä ruotsinkielistä julkista palvelua, vaan ainoastaan vaatimassa, että ”ne oppilaat jotka eivät opiskele ruotsia, eivät joudu jatko-opintojen ja työuran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa ruotsia opiskeleviin” sekä että ”suomenkielinen voi ruotsia osaamatta toimia julkisissa tehtävissä”. Suomeksi tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että aloite vastustaa ruotsin kieltä julkisissa palveluissa, mikä tarkoittaa Suomen tekemistä yksikieliseksi. Tämä mm. Vapaa Kielivalinta ry:n muotoilema ”kansalaisaloite” ei tietenkään myönnä samaa vapaata kielivalintaa muille kieliryhmille, vaan ruotsinkielisille jäisi edelleen ”pakkosuomi”, joka olisi vielä suurempi pakko kuin se jo nykyään on. Tuollainen toiminta ei ole kovinkaan rehellistä.
        Tämä on toistuva kuvio näissä ”pakkoruotsikeskusteluissa”, joissa opetuspolitiikan keppihevosella vedetään etnonationalistista vankkuria, joka ummehtuneisuudellaan tekee aidon opetuspoliittisen keskustelun liki mahdottomaksi.
        ”Äidin ja open” ehdottomuus on tästä mahdottomuudesta loistava esimerkki; kumpikaan meistä, Lapseton kasvattaja, ei ole sanallakaan ilmaissut minkäänlaista tukea nykyisenlaiselle molempien kansalliskielten laajalle oppivelvollisuudellle, mutta ”Äiti ja ope” leimaa meidät ”pakkoruotsittajiksi” tai ainakin ”pakkoruotsimyönteisiksi”. Tämän lisäksi on erittäin paljastavaa, että ”Äidin ja open” salaliittoteoria RKP:n rajattomasta vallasta on hänelle itsestäänselvyys, jonka kaikki jotenkin vain tietävät, mutta Vapaa kielivalinta ry:n sidonnaisuuksien ja toimintamallien perusteltu paljastaminen saa ”äidin ja open” turvautumaan hulluksi haukkumiseen.
        Tämäkään kerta ei ole poikkeus, vaan samat käyttäytymiskuviot toistuvat yhä uudelleen ja uudelleen. Tästä on jopa tutkimustietoa, valitettavasti. Kevyenä lukemisena voin suositella esimerkiksi aihetta sivuavaa pro gradua vuodelta 2009: https://tampub.uta.fi/handle/10024/80734

        Tykkää

      • Latistaja, maailmassa on paljon monikielisiä maita ja niissä palvelut vähemmistökielillä, vaikkei missään ole pakkoruotsin kaltaista järjestelyä.

        Minä haluan omille ja muitten lapsille vapaan kielivalinnan. Sinä ja sinun lapsesi saatte valita ihan itse. Miksi sinä haluat päättää muitten puolesta ja kieltää työn muitten kielivapauden puolesta?

        Yhtään virheellistä argumenttia et pysty osoittamaan. Miksi seuraat juuri minua?

        Tykkää

  6. ”Mielenkiinnolla jään odottamaan uutista ruotsinkielisestä koulusta, jossa luovutaan pakkosuomesta.”

    Kaikki Ahvenanmaan koulut ovat luopuneet pakkosuomesta.

    Mannermaalla ruotsinkieliset ovat katsoneet lastensa parhasksi sen , että heille muodostuu sujuva suomen nielen taito. Ymmärrettävää. Emmekä halua tätä heiltä kieltää.

    Ymmärrätkö mitä odotat? Lähinnä muutama ulkomaille suuntaava perhe voi jättää lapset vaille suomea – ja tähän riittää mahdollisuus saada pyydettäessä vapautus.

    Jatko-opinnoissa ero korostuu. Ne ruotsinkieliset, joille jatko-opintojen pakkosuomi on liian vaikea, voivat suorittaa koulut loppuun Ahvenanmaalla tai Ruotsissa. Niillä suomenkielisillä, joille esim. lukion tai korkeakoulun pakkoruotsi osoittautuu ylivoimaiseksi, ei mitään kiertotietä ole. Ruotsia vaille valmiita on kaikilla aloilla.

    Mitä siis oikeasti odotat?

    Tykkää

  7. Odotan, että asiaa tutkitaan rauhassa ja mahdollisimman objektiivisesti ja että minua viisaammat ihmiset tekevät päätökset tutkimustulosten pohjalta. Enkä näe ihan pitävänä sitä argumenttia, että jollekin ruotsin oppimäärän suorittaminen on niin ylivoimainen este, että se nostaa tien pystyyn loppu elämän suhteen. Englanti on ruotsia vaikeampi kieli, ja jos nytkin kokeilussa ruotsin tilalle tarjotaan venäjää, lienee edelleen helpompi vaihtoehto rämpiä läpi ruotsin oppimäärä. Jos pystyy suorittamaan akateemisen loppututkinnon mutta ei pääse ruotsin kurssista läpi (muutahan ei vaadita), ihmettelen. Kielioppisäännöt voi rinnastaa matemaattisiin kaavoihin, eli insinöörinkin pitäisi sen verran pystyä tsemppaamaan, että läpäisee kurssin, jos todella haluaa. Virkamiesruotsin läpäiseminen on asennekysymys. Se, että yleisesti puhutaan pakkoruotsista, synnyttää negatiivisen asenteen kielen oppimista kohtaan. Siksi siis toivon, että siitä sanasta luovuttaisiin ja puhuttaisiin asioista objektiivisemmin.

    Tykkää

  8. Ymmärrän. Rehellinen puhe kieltenopetuksesta ei vain pääse helposti esiin. Kielten opetusneuvokset totesivat keväällä 2017 avoimessa kirjeessään hesarissa:

    ”Nyt olemme lukinneet kielitaitovarannon kahteen vähän puhuttuun kieleen ja yhteen maailmankieleen. Pohjoismaiden ulkopuolella suomella ja ruotsilla on vähän käyttöä. Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista. Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin.”

    Tässä kielten ja kansainvälisyyskasvatuksen opetusneuvosten avoimet kirjeet kokonaisuudessaan:
    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005116136.html
    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005214629.html

    Alfa-tv:n Uutiskauha-ohjelmassa kielten opetusneuvos Mustaparta oli haastateltavana. Hän muistutti, että nykyinen kieliohjelma on rakennettu taannoin 70-luvulla: ruotsi on pakollinen ja englanti ei, ruotsin pakollisuus johtaa siihen, että meillä luetaan vähemmän muita kieliä. Mustaparta nosti esiin toisenkin ajankohtaisen haasteen: myös maahanmuuttajien kielitaidon hyödyntämisessä on ongelmia, kun heidänkin tulee opiskella ruotsia. Opetusneuvos puhui varsin suoraan: ruotsin pakollisuus on tabu, josta on vaikea puhua – vasta eläkkeelle jäätyään heillä hesarissa kirjottaneilla opetusneuvoksilla oli mahdollisuus sanoa asiasta jotain, sillä ruotsin asema on poliittinen kysymys ja virkamiehen on oltava samaa mieltä hallinnon linjan kanssa tai oltava hiljaa!!!

    Tämän vuoksi avointa keskustelua voi joutua odottamaan todella kauan.

    Tykkää

  9. Kielivaikeus, dysleksia, voi tehdä ruotsista mahdottoman. Englanti on kieli, jossa sanat luetaan kokonaisina. Tämä sopii monelle dysleksikolle, jolla silmän liike lukiessa ei tarkenna esim. sanojen loppua. Englanti on myös arjessa läsnä toisin kuin ruotsi, mikä helpottaa nimeämisen vaikeutta.

    HBL kirjoitti taannoin ruotsinkielisestä tytöstä, joka ”voitti dysleksian”. Nuoren dysleksia diagnosoitiin vasta lukiossa, vaikka lukeminen ja opiskelu oli ollut hänelle aina työlästä. Nyt hän oli lähdössä opiskelemaan matematiikkaa yliopistoon. Kiinnitin huomiota siihen, että hänen ainoa tappionsa kuitattiin näin luontevasti: (käännetty ruotsista) — kertoo omistaneensa paljon aikaa koulutyölle yläkoulussa ja saaneensa keskihyvät arvosanat useimmissa aineissa, mutta yhdessä kohtaa hän joutui antamaan periksi – suomen kohdalla: ”Minä opin kieliopin mutten sanoja. Saatoin opiskella useita tunteja pientä sanakuulustelua varten mutta kuitenkin sain korkeintaan vitosen. Se tuntui turhalta. Niinpä valitsin pois suomen.” Hänelle se oli mahdollista toisin kuin enemmistölle.

    Tässä tylkkärin jutussa kielikeskuksen johtaja myöntää, etteivät kaikki kertakaikkiaan opi riittävästi ruotsia läpäistäkseen virkaruotsin:
    https://www.tylkkari.fi/kampus/ruotsia-vaille-valmis

    Vastaan edelleen mielelläni kysymyksiin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s