Tätinä oleminen on parasta

Olen kolmen lapsen täti, kahden kouluikäisen pojan isosisko ja ammatiltani opettaja. Mieheni työskenteli nuorena vuoden aupairina ja on kolmen lapsen kummisetä.  Vaikka emme halua omia lapsia, emme ole mitään kyynisiä lastenvihaajia.

Vertailun vuoksi: vaikka minulla on koira, en pidä kaikista koirista. Sanotaan vaikka niin, että pyrin kohtaamaan kaikki elävät olennot yksilöinä. Se, pidänkö jostakusta vai en, riippuu ihan siitä, miten henkilökemiamme kohtaavat.

Mikä onni, että siskoni lapset ovat niin ihania!

En voi kiistää, etteikö olisi ihmeellistä päästä seuraamaan ihmisen kehitystä toukasta teiniksi. Olen etuoikeutettu, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta lapsen kasvuun liittyy niin paljon myös niin vaikeita asioita, että en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi äidiksi.

Tätinä oleminen on parasta. Totta kai olen vaihtanut kakkavaippoja, kuunnellut kiukuttelua ja joutunut olemaan huolissanikin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin vuorovaikutuksemme on pelkkää ihanuutta: leikkimistä, märkiä pusuja ja hassuttelua.

Tällä viikolla olen käynyt kiertelemässä vaatekauppojen alennusmyyntejä. Se on hermoja raastavaa puuhaa ihan yksinkin. Ihmisiä on liikaa ja kaikilla pinna kireällä; ensin joutuu jonottamaan pukukoppiin, sitten kassalle.

Vien usein siskonlapsille vaatteita tuliaisiksi. Tykkään katsella myös lastenvaatteita, koska ne ovat niin nättejä, sekä ulkomailla hiukan erilaisia ja usein edullisempia kuin Suomessa. Mutta lastenosastolla vasta on helvetti irti: joka rekin takana kiukuttelee nälkäisiä ja väsyneitä lapsia, joille nälkäiset ja väsyneet vanhemmat tiuskivat. Mikä onni, etten ole vastuussa heistä kenestäkään vaan voin vain napata (sovittamatta), mitä haluan ja jatkaa kassan kautta kotiin – yksin.

Meistä jokainen yrittää elää tehden itselleen sopivia ratkaisuja. Siskoni on valinnut perheenäidin roolin, joka tekee hänet onnelliseksi. Olen hänelle kiitollinen siitä, että hän teki minusta tädin.

Kun saan söpöysyliannostuksen tai tädin pikku kullat alkavat käydä hermoille – koska niinkin joskus käy – voin aina lähteä tai palauttaa lapset kotiinsa. Oman kodin rauha, jossa ei kuulu pikku jalkojen tepsutusta eikä iltaraivareita, on minulle korvaamaton voimavara. Jos kuulostaa itsekkäältä, voi aina miettiä, onko lasten hankkiminen epäitsekästä.

pupu.jpg
Tädin tehtävä ei ole ostaa lapsille ruokaa ja vaippoja vaan söpöjä pupupaitoja. Parasta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s