Raskas työ vaatii työtaakan keventämistä

Viime aikoina olen miettinyt erityisen paljon sitä, mikä olisi unelmatyöni. Opettajan ammatti on ollut lapsuudesta asti unelmani, mutta nyt se on alkanut kyllästyttää. Olen viimeisen vuoden aikana lukenut arviolta miljoona artikkelia, joissa käsitellään onnellisuutta tai unelmien toteuttamista; niitä muuten julkaistaan nykyään todella paljon! Vai onko kyse samasta ilmiöstä kuin vauvakuumeessa, kun näkee ympärillään vain raskaana olevia naisia? (Siitä minä en tiedä mitään.)

Pari päivää sitten vastaan tuli kiinnostava Hesarin juttu, jossa puhutaan mm. siitä, kuinka oma unelmatyö voi osoittautua vääräksi.  Artikkelissa haastateltu motivaatiovalmentaja Leena Ståhlberg sanoo: ”Pysyminen väärältä tuntuvassa työssä voi johtaa kyynistymiseen.” Juuri sitä olen alkanut pelätä.

Työ on niin tärkeä osa elämää, että haluaisin nauttia siitä. Uskon oman motivaatiopulani säteilevän myös oppilaisiin. Se tuntuu erityisen kurjalta. Tiedän, että parhaimmillani saan sen tyhmimmän ja laiskimmankin oppilaan innostumaan – ainakin tunniksi – vaikka lauseenjäsennyksestä. Kun olen itse väsynyt, ei oppilaitakaan jaksa kiinnostaa. Opettajan työtä ei voi tehdä kunnolla leipiintyneenä.

Nyt, kun duunissa on tuntunut tökkivän jo pitemmän aikaa, olen harkinnut alan vaihtoa. Rakastan kuitenkin kaikkea, mikä liittyy ammattiini: opettamista, kirjallisuutta, kirjoittamista, teatteria ja draamakasvatusta, tarinoiden keksimistä ja kertomista. Vain yhtä intohimoistani – matkustamista – en pääse toteuttamaan työssäni, mutta pitkät opetuksettomat ajat kieltämättä kelpaavat. Mieluummin ansaitsen vähemmän ja pidän paljon vapaata kuin tienaan tuhansia enkä pääse ikinä reissuun. Kaikki, mikä töissä ei ole kivaa, liittyy kouluun instituutiona ja ympäristönä. Mutta mitä muita tapoja minulla voisi olla toteuttaa intohimojani kuin yläkoulun opettajana toimiminen?

Tässä lista minun unelmaduuneistani:

  • tietokirjailija
  • dekkarikirjailija
  • näytelmäkäsikirjoittaja
  • vakavasti otettava lifestylebloggari
  • kirjallisuus- ja teatterikriitikko
  • matkailutoimittaja
  • draamakouluttaja
  • matkailu- ja elämyspalveluiden tuottaja

Kaikissa onnellisuus- ja unelmaoppaissa käsketään menemään rohkeasti kohti sitä, mikä pelottaa, joten aion painaa julkaise-nappia, vaikka se hirvittääkin. Altistan itseni naurunalaiseksi: entä jos unelmani ovat muiden mielestä tyhmiä ja mahdottomia saavuttaa? Haluaisinkin kuulla: Minkälaisia unelmaduuneja itse keksitte? Kuulostaako minun listani mielestänne ihanalta tai typerältä? Vielä kaupan päälle kehotan teitä kaikkia jakamaan tätä blogia kaikille tutuillenne, joita aiheeni saattaisivat kiinnostaa! (Mitä useampi blogiani lukee, sitä lähempänä olen bloggarin uraa.)

raskas työ

Kuvassa uuden lempikahvilani (San Chocolato Fuengirolassa) pation seinä. ”Te quiero libre” on englanniksi ”I want you free”. Miten sinä kääntäisit sen suomeksi?

 

6 kommenttia artikkeliin ”Raskas työ vaatii työtaakan keventämistä

  1. Itselläni myös ”mikä minusta tulee isona” – vaihe päällä ja olen onneksi saanut uuden koulutuksen työnantajan puolesta joka on saanut lisäbuustia. Uudessa työssä saisin yhdistää elämässäni opitun ja oman keltaisen innostajan tempperamentin. Jos tämä haave toteutuu niin vaatii se paljo töitä mutta niitä pitää kuitenkin tehdä että voi saada kastikkeeseen lihapullia.

    Tykkää

  2. Onpa kiva lukea kuulumisiasi 🙂 Tsemppiä muutokseen ja sen suunnan etsintään! Listasi kuulostaa ihanalta ja mitä sinua vuosien takaa muistan, anna palaa vaan. Onko sulla mahdollisuutta ainakin alussa yhdistää unelmaduunia vanhaan tuttuun turvalliseen, taloudellisesti turvattuun? Itsekin jätin jo vuosia sitten taakse varman työllisyyden kun ryhdyin tiedehörhöksi. Ei elämästä helpompaa tullut, mutta aika kiva tunne kun voi hyvällä fiiliksellä fillaroida labralle puuhimaan vaikka ennen kuutta aamulla räntäsateessa 🙂 Tulta päin, leipiintyminen on vakavia toimia vaativa uhka 😉

    Tykkää

    • Kiitos kauniista sanoistasi ja kannustuksesta! Mulla on onneksi mahdollisuus jonkin verran tehdä omia juttuja päivätyön sivussa, ainakin välillä ja kesäisin. 😉 Tosi huippua kuulla myös, että viihdyt tiedehörhönä! Toi aamulla ennen kuutta räntäsateessa pyöräily hyvällä fiiliksellä kuulostaa mun korviin kyllä aika ekstriimiltä, mutta myös hyvin stigamaiselta. Pääasia kai, että kukin tekee, mitä tykkää!

      Tykkää

  3. Heippa ja suuri kiitos blogistasi! 🙂 Halusin lyhyesti kommentoida ja kertoa törmäämääni lauseeseen. Sen sijaan, että miettisimme mikä meistä tulee isona, meidän tulisi kysyä mikä meistä tulee seuraavaksi. ❤️❤️ T: Ehkä lapseton 25v

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s